Voiko sopuisan sisarusparven välit katketa perinnönjaossa? Onko pinnan alla pitänyt kyteä kaunaa, vai voiko riita leimahtaa kuin tyhjästä? Ovatko myrnat tärkeämpiä kuin siskot? Onnekseni aihepiiri ei ole henkilökohtaisella tasolla ajankohtainen. Mediassa tästä kuitenkin kirjoitellaan taas runsaasti ja ikävä kyllä riidat tuntuvat olevan yleisiä. Niinpä päätin pohtia asiaa meidän perheemme näkökulmasta.

Voisiko meille käydä niin?

Me perheen tyttäret olemme sopuisa kolmikko. On todella vaikea kuvitella tilannetta, josta välimme voisivat katketa. En myöskään usko, että raha voisi saada aikaan suurta draamaa välillemme.  Kuitenkin hyvin monissa perheissä näin on käynyt. Johtuuko uskoni sopuisaan asioiden hoitoon siitä, ettei minulla ole aavistustakaan mitä on edessä? Luotanko siskoihini ja muihin perheenjäseniin liian sokeasti vai olemmeko vain niitä paljon puhuttuja tolkun ihmisiä, jotka pystyvät sopimaan, ratkomaan ja luovimaan elämässä eteen tulevat tilanteet rauhanomaisin keinoin?

Mitä vanhemmat toivoisivat?

Uskoisin, että jokainen vanhempi toivoisi lapsillaan olevan hyvät välit keskenään. Ainakin itse toivon omien tyttöjeni olevan toistensa tukena ja turvana kuolemani jälkeenkin. Etteivät he äidin menetyksen lisäksi joutuisi luopumaan myös toisesta tärkeästä ihmissuhteestaan, omasta sisaruksestaan rahan tai muun turhan syyn vuoksi. Pyrin kasvattamaan heitä samalla ajatuksella kuin itse olen saanut; perhe on tärkein. Itse elämäni tyrskyissä olen saanut kokea sen, että vaikka mitä tapahtuisi niin lapsuuteni perhe pitää yhtä ja yhdessä selvitään mistä tahansa. Nuorena maailmalle lähtiessäni kuulin isäni sanat, että "jos et pärjää siellä, niin tule pois" ja tiedän,  että niin me voisimme tehdä vieläkin.  Yhteen hiileen puhaltamisen uskon olevan perheemme voimana myös hädän hetkellä ja silloin kun asiat eivät mene käsikirjoituksen mukaan. Avoimuus ja asioista puhuminen on välttämätöntä, jotta välit pysyvät kunnossa ja kaikki ovat tilanteen tasalla.

Ennakoimalla sopu pysyy?

Ennakointi kiinnostaa minua kaikissa muodoissaan, mutta voisiko sitä hyödyntää sovun säilymisen varmistamiseen? Vanhemmillamme ei ole vielä testamenttiä tehtynä ja se olisikin hoidettava pikimmiten kuntoon. En missään tapauksessa halua tietää testamentin sisältöä tai "kuka saa mitäkin", mutta jonkinlainen käsitys olisi hyvä olla siitä mitä tuleman pitää. Haluan minimoida kaikki epäselvyydet ja mahdolliset ristiriidat.

Uskon, että ajoissa tehty testamentti auttaisi monia perheitä sovun säilymisessä. Olisi tärkeää, että siitä (kuten muistakin ennakoitavista asioista) keskustellaan perhepiirissä yhdessä. Silloin turhat odotukset perinnön suhteen tai epäilykset painostuksista tai jonkun perillisen oman edun tavoittelusta jäävät pois. Tässäkin tapauksessa keskustelu on hyvä käydä kaikkien osapuolten koolla ollessa, jotta jää tilaa kysymyksille ja jotta ei jää tilaa epäselvyyksille.

Toivoisin vanhemmilleni, kuten kaikille muillekin, että kaikki mahdollinen omaisuus käytetään itse kun ollaan vielä voimissaan. Kenen rahat on, hän ne käyttäkööt parhaaksi näkemällään tavalla. Sitten JOS jotain kuoleman jälkeen jää, ne jaetaan siten kuin rahojen omistaja on halunnut ne jaettavan.

Olipa hyvä pohtia tätä. Testamentit ovatkin seuraavat asiakirjat, jotka meidän porukan on laitettava kuntoon.

-Tiina

Kommentit (2)

Vierailija

Kyllä taustalla on vakavia ristiriitoja, jos ikään kuin perinnöstä tulee iso riita. Joskus ne ovat kätkettyjä, joskus taas ilmeisiä.

Meillä sisareni on epävakaa persoonaltaan ja pyrkii jatkuvasti kontrolloimaan ja epäilemään muita uskonnon varjolla. Tiesin jo valmiiksi, ettei hänen kanssaan voisi jäädä mihinkään yhteisomistukseen. En myöskään siedä häntä, koska hän kohteli äitiämme todella julmasti viimeiseen saakka eikä suostu sitä edes näkemään. Äidin eläessä yritin tulla toimeen, koska äiti itse vältteli riitoja ja yritti sopeutua kaikkeen, enää ei onneksi tarvitse.

Meillä osituksesta tuli valtava vääntö, vaikkei sisarellani ollut edes mitään isoa erimielisyyttä asiakysymyksistä. Sisareni varmastikin luulee olleensa osallisena perintöriidassa tutkiessaan perukirjan merkintöjä sentilleen uusiksi, mutta kyse on paljon isommista asioista, jotka eivät enää ratkea muulla kuin sillä, ettemme ole tekemisissä. Ulkopuolisesta saattaa näyttää siltä, että perinnönjako olisi rikkonut välit, mutta siitä tässä ei todellakaan ole kyse. Olen vain hänestä vihdoinkin vapaa.

Seuraa 

Haluan hoitaa hyvin (lasteni ja työni lisäksi) omat ikääntyvät vanhempani, jos he apua tulevat tarvitsemaan. Mihin on varauduttava ja mitä kaikkea voimme tehdä etukäteen? Tässä blogissa eletään tulevassa, eilisiä unohtamatta.