Matkailu avartaa on jo vanha sanonta ja pitää osin paikkansa. Maailmankuvan avartamiseen kuuluu mielestäni keskeisesti eri paikkojen historian tuntemus sekä nykyisyyteen tutustuminen, mutta ennenkaikkea huomata ihmisten erilaisuus. Se, jos mikä avartaa. Useimmat meistä käyvät rantalomilla - käyvät syömässä ja tutustuvat nähtävyksiin oppaan johdolla, mikä on helppo tapa ja miten itsekkin olen suurimmaksi osaksi matkustanut. Osa reppureissaa, jossa voi nähdä enenmmän ja tutustua ihmisiin ja elämäntapaan eritavalla. Joku aika sitten luin myös tekstin, jossa kehoitettiin lapsiperheitä matkustamaan, että lapset oppisivat hyväksymään erilaisuutta.

Pitääkö tämän päivän suomalaisen matkustaa siksi, että lapset oppivat hyväksymään erilaiset ja eri kulttuureista tulevat ihmiset? Sanon ei. Ei matkustus toki asiaa pahenna, mutta ei siitä välttämättä ole mitään hyötyäkään, jos menet kauhistelemaan toisten elämäntapaa jne. Erilaisuuden hyväksyminen alkaa ihan omasta perheestä, lähipiiristä, päiväkodista ja koulusta. On eri pituisia, kokoisia ja ihonväriltään erilaisia ihmisiä. On erilaisia perheitä ja ihmisillä erilaisia vammoja ja sairauksia ja Suomessa on tällä hetkellä maahanmuuttajia lähes joka paikassa hyvin monista maista ja maanosista. On hyvin toimeentulevia ihmisiä ja kaikilla ei ole varaa kaikkeen. Ihmiset toimivat eritavoin erilaisissa kulttuureissa, mutta kaikki me olemme ihmisiä ja meillä on paljon yhteistä - ihmisyys yhdistää meitä.

Muistan vuosia sitten, kun asuin kahden lapsen ja yhden nuoren kanssa rivitalokolmiossa ja minä nukuin olohuoneessa ja lapset makuuhuonneissa. Pojan kaveri, joka asui isossa omakotitalossa kysyi ihmeissään minulta, että missä sinä nukut? Hänen mielestään olohuoneessa ei voi nukkua. Minä kerroin hänelle,että meillä on pieni koti ja nukun olohuoneessa. Meidän lapsia asia huvitti ja minä sanoin heille, että on korkea aika Markuksen oppia näkemään, että kaikilla ei ole suurta omakotitaloa ja omaa huonetta. Tässä vain yksi pieni esimerkki siitä, kun yleensä perheet ja ihmiset pyrkivät olemaan tekemisissä samanlaisissa elämäntilanteissa ja suunnilleen samanlaisen sosioekonomisen aseman omaavien ihmisten kanssa - ja silloin jää paljosta vaille. Itse olen ollut aina hieman outolintu ja minulla on ollut erilaisissa elämäntilanteissa  olevia, eri ikäisiä ystäviä.

Kiusatuksi joutuminen on yleistä jo päiväkoti-iässä, jatkuu koulussa ja vielä työelämässä. Väitän, että lähes aina se johtuu erilaisuudesta - poikkeat jollakin tavalla joukosta. Siksi erilaisuuden hyväksyminen on kasvatuksessa ja elämässä kaiken a ja o.

 

Kommentit (1)

ilonahan se

Aivan huippu teksti ja täyttä asiaa. Tästä juuri olikin ystävän kanssa puhetta. Ja ihanat kissat tietysti :)

Seuraa 

Tyhjä pesä ja oma elämä! 55-vuotias sinkkumummi toteutaa itseään ja elää ihanaa arkea ajatuksella vähemmän on enemmän. Pikku-kaupungin lähiössä, kerrostalossa voi elää täyttä elämää, vaikka sisäilmasairaus pistää elämän osin uusiksi. Kotoilen - siis neulon, virkkaan, luen, leivon, ulkoilen, hiihdän sekä sen lomassa ihmettelen, kummastelen ja välillä kapinoinkin maailmanmenoa. Työelämäkin on vielä osa elämääni.