Kuvassa pilkahdus Pikaparantolan käsiohjelmasta

Harvinaista herkkua Kuopiossa tosiaan eikä kyse ole muikku- tai ahvenkukosta eikä edes kokkelipiimästä vaan oopperasta! Eilen illalla Kuopion uudistuneessa Musiikkikeskuksessa saimme nauttia tuoreesta Pikaparantola-oopperasta.  Kuopio oli Kansallisoopperan maakuntakiertueen viimeinen etappi.

Katsoin oopperan jo n. kuukausi sitten televisiosta, jolloin Yle lähetti sen suorana. Mutta tämä ei haittaa, sillä useinhan oopperoita katsotaan monta kertaa. Niistä monet ovat satoja vuosia vanhoja eikä ole tarvetta jännityksestä kihelmöiden odottaa, että kuinkahan tässä lopuksi käy, sillä juoni on tiedossa. Jos jotain, niin oopperassa voi jännittää sitä, kuinka tämän kertainen miehitys tarjoilee tämän kertaisen ohjaajan näkemyksen. Nyt erityisesti odotin esiintyjien kokemista livenä.

Kun kuulin, että ooppera tulee Kuopioon, niin pohdin, että mihinkähän ne Musiikkikeskuksessa laittavat orkesterin, mutta asia ei lippua ostaessani tullut enää mieleeni. Päätin, että rivi 5 olisi sopivan lähellä ja sopivan kaukana, joten valintani osui sen rivin keskelle. Huomasin kyllä, että ensimmäiset 4 riviä olivat jo varatut, mutta se ei viime vuosina ole ollut mikään kummajainen, sillä varmasti Suomen tämän hetken fanitetuin oopperatähti olisi nytkin lavalla. Kun astuin eilen saliin näin orkesterin pikkumontussaan huoneen etuosassa ja tajusin, miksi ne rivit olivat varattuina istumakartassa. Niinpä siis päädyin eturiviin keskelle eli rivi 5 oli uusi rivi 1! Vierustoverinikin ihmettelivät yllättävää sijoitusta, mutta oopperan lopuksi totesimme yhteen ääneen, että itse asiassa erinomaiset paikat!

Ooppera tempaisi mukaansa ajankohtaisen aiheensa ja huumorin voimin. TV-katseluun verrrattuna esitys heräsi nyt aivan uudenlaiseen lentoon live-esiintyjien siivittämänä. Heidän energiansa tempaisi minut – ja varmasti koko salintäyteisen yleisön – mukaansa hulvattomaan tarinaan. Kun valot syttyivät väliajan merkiksi, tuntui, että oli kulunut tunnin asemesta vain pikkuhetki. Kävelin väliajalla väen joukossa ja kuuntelin korvat hörössä: ihastuksen hyrinää kuului joka puolelta. Aivan upea ja niin ajankohtaisesta aiheestakin, sanoi yksi. Huumoria, huumoria, sanoi toinen. Tosiaankin salista kuului tuon tuostakin naurunpurskahduksia, sillä teoksen nokkela teksti ja esiintyjien eleet ja ilmeet riemastuttivat. Ooppera oli siis hauska, mutta siitä jäi myös mieleen pohdittavaa nykyihmisen henkisistä paineista. Hyvää mieltä lisäsi se, kun loppukohtauksessa lavalle tuli oopperan uusin tähti, lutunen karvaturri Caruso. Oooooh, huokasi yleisö.

Kuopiossa ei ole vuosiin esitetty oopperaa minkään tahon toimesta. Jutustelin viime vuonna jonkin konsertin päätteeksi kaupunginorkesterin 2. kapellimestarin Atso Almilan kanssa ja hän mainitsi, että kaupunki on kieltänyt oopperat. Yleisessä hälinässä jäi selvittämättä, miksi. Niinpä pohdinkin, että ovatko kaupungin johtohenkilöt erityisen oopperavastaisia vai olisikohan kyse jostain aikaisemmasta kokemuksesta, jossa oopperaohjelmisto tuotti taloudellisia menetyksiä kaupungille.

Oopperaa pidetään usein eliitin viihteenä ja turhan vakavana, jopa käsittämättömänä. Mielestäni näin ei kuitenkaan ole. Pitää uskaltautua kokeilemaan ensin jotain helpompaa ja jos viehättää, niin voi siirtyä vähitellen vakavampiin, klassisiin teoksiin. Pikaparantola on oiva tie oopperan maailmaan. Tällä erää esitykset päättyivät eilen, muttei huolta, ooppera on nähtävissä Yle Areenassa. Oopperateoksiin kannattaa muutoinkin perehtyä netissä, vaikka pieninä annoksina. Pikaparantola laulettiin suomeksi, mutta usein kielenä on esim. italia, jolloin kaipaa vähintäänkin yhteenvetoa suomeksi. Juoneen voi tutustua lukemalla oopperan esittelyn netissä ja sieltä löytyy myös useiden oopperoiden täydelliset libretot (tekstit), niin kuin kokonaisia oopperaesityksiäkin. Youtube on ehtymätön lähde tässäkin asiassa. Myös Finnkinon Event Cinema tarjoaa tuoreita oopperoita New Yorkin Metropolitanista ja baletteja Bolshoista Moskovasta. Ei myöskään sovi unohtaa Ylen monipuolista oopperatarjontaa, esim. juuri nyt TV:stä tulee Richard Straussin ooppera Danaen rakkaus, taltioitu 2016 Salzburgin musiikkijuhlilla. Teos on minulle vieras, mutta annan sen soida taustalla ja seuraavalla kuulemalla se on jo tutumpi.

Pikaparantola jäi kiehtomaan mieltäni ja taidanpa kaivaa esiin oopperan libreton ja lukea sen oikein ajatuksella ja sitten voin katsoa myös taltioinnin Areenasta ja fiilistellä eilistä.  Alussa mainitsemani savolaiset kala- tai hapanmaitoherkut eivät ilahduta allergista kehoani, mutta oopperaherkkua voisin nauttia jatkuvasti aivan mahan täydeltä niin Kuopiossa kuin muuallakin!

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Henkinen kasvu on ollut elämän mittainen oppiaineeni. Tarinoita kerroin tuossa muutaman kylänvälin päässä jo ennen kuin edes osasin piirtää tikkukirjaimia. Kirjoittaminen onkin ollut aina osa elämääni ja nyt haluan kertoa sinulle tarinoita. Aiheet liikkuvat mm. musiikin, murhien ja mullan (siis lyhyesti multtuurin) parissa ja höystän soppaa tämän päivän kuvilla sekä sanallisilla että kuvallisillakin muistoilla matkoilta maailmalla.

Hae blogista