Sunnuntaiaamu. Herään virkeänä ja keitän kahvia sekä puuroa. Napsautan päivänvalolampun päälle. Avaan tietokoneen ja luen – sekä kuuntelen – ensiterveiset eiliseltä Hartwall Areenan keikalta, jonka päätin jättää tällä kertaa väliin. Viime joulukuussa nautin riemulla Jarkko Aholan ja Waltteri Torikan ensimmäisestä yhteisesiintymisestä samaisessa hallissa. Suljetussa facebook-ryhmässämme jaetaan estoitta – ja artistin luvalla – maistiaisia huippuelämyksistä. Ajattelen kiitollisuudella tuttuja ja tuntemattomia ryhmäläisiä. Heistä on tullut etäperheeni.

Eilen puuhailin pihallani valmistautuen talven tuloon. Leikkelin viimeiset miniparsakaalit talteen ja samalla rakensin pienen nuotiopaikan kasvimaan kulmaan, jonne keväällä puutarha-Esa (naapuri tuosta pikkumetsikön takaa) pyynnöstäni koneellaan kasasi maasta löytyneet suurimmat lohkareet. Täydensin rakennelmaa keräämilläni pienemmillä kivillä sekä vanhoilla tiilillä. Varastostani löytyi ritilä ja niin voin vaikka kiehauttaa kahvit, jos sähköt menevät. Täällä maalla ne yleensä tahtovat talven tuiverrusten seurauksena aina välillä katketa. Ja tietty voin keittää kahvit muutenkin sekä paahtaa vaahtokarkkejakin joskus.

Haaveilin jo viime talveksi ulko-olohuonetta, mutta lunta tuli heti syksystä hirvittävästi ja lumi-Pertti isolla traktorillaan työnteli mahtikasat juuri puutarhareitilleni, kun en ollut paikalla vahtimassa ja ohjaamassa. Samalla meni kukkapenkkini reunakivetykset. Kesän tullen keräilin pitkin pihaa kulkeutuneet kivet ja rakensin penkin uudelleen. Nyt etureunassa on myös topakoita keppejä aurausmerkkeinä. Veljeni teki kesällä vanhoista heinäseipäistä suuren kukkapenkkini keskelle oivan telineen, jossa kesällä roikkui amppeleita ja nyt siinä on jo nokittavaa pikkulinnuille, mutta pakkasten/lumien tultua lisään vielä automaattisen syöttölaitteen ja siihen auringonkukansiemeniä.

Täällä maalla katuvalojen ulottumattomissa on talvella pimeää. Tosin tähdet näkyvät kirkkaina, mutta eivät nyt kovasti valaise. Siispä jo joku päivä sitten heitin led-valoketjun pihalla kasvavaan kuuseen, mutta koekäytössä asettelu ei näyttänyt hyvältä, joten kesäkatoksen tukikepillä nostin eilen lamput ylemmäksi ja asettelin nauhan kauniisti oksille. Johdon lamputtoman jatko-osan kiinnitin vielä putkeen, joka suojelee sitä matkalla talon seinässä olevaan pistorasiaan. Illan pimetessä ilahduin päivän taiteellisesta teoksestani. Pihan reunaan siihen kohtaan mistä lähtee tie kohti maantietä ja postilaatikkoja tulee lähiaikoina liiketunnistinlamppu, joka sitten valaisee pihaa laajemminkin aina tarvittaessa. Kotini ovenpielessä on jo perinteisen katkaisilla toimivan ulkovalon lisäksi liiketunnistimella toimiva lyhty ja taidanpa hankkia sellaisen vielä myös talon toiseen päätyyn työtilan verannalle.

Lehtien pudottua huomasin, että kukkapenkin toisessa päädyssä olevan koristepensaan sisässä kitunut pieni kuusentaimi olikin lämpimän kesän hellimänä kasvanut reippaasti. Eri suunnista aluetta silmäiltyäni päätin, että kuusi saa kasvaa edelleenkin, joten leikkasin osan vähän villiintyneestä pensaasta pois. Siivosin roskat ja lakaisin lehdet pihaterassiltani sekä kärräsin kaikki pois. Kiersin pihan sekä puutarhan ympäri ja totesin, että nyt voi talvi tulla. Lämmin kiitollinen olo ja mieli täynnä tulevia puutarhaunelmia – ja -suunnitelmia.

Pohjois-Amerikassa pitkään asuneena tähän aikaan vuodesta olen tottunut viettämään Thanksgiving-nimistä juhlaa, jonka perimmäisenä tarkoituksena on kiittää menneen kesän sadosta ja kuluneesta vuodesta. Kanadan kiitospäivä oli jo lokakuussa ja Yhdysvallat viettää omaansa tänä vuonna ensi torstaina eli 22.11. Joulun ohella niin USA:ssa kuin Kanadassakin syödään kiitospäivänä kalkkunaa, jonka valmistuksen opettelin aikanaan ns. kantapään kautta eli hain oppaan kirjastosta. No, kyllähän se ensimmäinen kalkkuna jotenkin maistui, mutta ihmettelimme, että miksi sieltä sisältä löytyi muovipussillinen jotain lihapaloja. Sittemmin älysin poistaa tuon pussin ja sen sisällön (syötäväksi tarkoitettuja linnun sisäelimiä) ennen paistoa ja olen myös oppinut tekemään maukkaan täytteen linnulle. Kalkkuna onkin lähes ainoa lihatyyppi, jota syön nykyään ja sitäkin erittäin harvoin. Kokonaista lintua en sentään itselleni osta vaan vain esim. rintapalan, jonka paistan uunissa. Jouluksi ainakin hankin sellaisen, mutta silloin tällöin olen myös pitänyt kiitosjuhlat ystävilleni ja silloin olen kokannut koko linnun sekä kaikki asiaan kuuluvat herkut ja lisukkeet.

Edellisen kerran olen kasvattanut vihanneksia Kanadassa ja nyt harrastus jatkuu täällä Kuopion takaisen metsän katveessa. Tänään syön mm. itsekasvattamaani parsakaalia ja pitkälle talveen löytyy pakastimestani esim. kesäkurpitsaa niin lohkoina kuin raasteenakin kasvispatojen ja pastakastikkeiden höysteeksi. Olen tyytyväinen kesän satoon ja äärimmäisen kiitollinen myös siitä liikunnasta ja puhtaasta ulkoilmasta, joista siinä ohella olen saanut nauttia. Olen hoksannut lukuisia hienoja ideoita kasvimaalla kyykkiessäni ja päässäni on seikkaillut monen monta aatosta - ja tietty myös mielialani ja energiani ovat kohentuneet taivaisiin!

...............................................

P.S. Yhdessä kuvassa oleva jo elämää nähnyt tarjotin löytyi kirpparilta ja siinä kuvan reunoilla ovat vuodenajat (ylh. vas.) talvi, kevät ja (alh. vas.) kesä, syksy. Keskellä lukee vapaasti kääntäen: Vuodenajasta toiseen jatkuvasti kiitä kohtaamistasi ilonaiheista.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Henkinen kasvu on ollut elämän mittainen oppiaineeni. Tarinoita kerroin tuossa muutaman kylänvälin päässä jo ennen kuin edes osasin piirtää tikkukirjaimia. Kirjoittaminen onkin ollut aina osa elämääni ja nyt haluan kertoa sinulle tarinoita. Aiheet liikkuvat mm. musiikin, murhien ja mullan (siis lyhyesti multtuurin) parissa ja höystän soppaa tämän päivän kuvilla sekä sanallisilla että kuvallisillakin muistoilla matkoilta maailmalla.

Hae blogista