Tajusin eilen, että kesä on todellakin kääntynyt syksyn puolelle ja omat ajatukset tulevaisuuden kannalta alkaa hahmottua tässä samalla. Saatoin jo aiemmin kertoakin, että lähdin opiskelemaan ylempää ammattikorkeakoulututkintoa, joka ymmärrettävästi merkitsee aikamoista ajallista panostusta oman päivätyön sekä arjenpyörityksen lisäksi. Alun pienen sekasorron jälkeen onkin ollut aika punnita, miten tulen jatkossa pitämään ohjat käsissä. Mikä ylipäätään on minulle tai perheelleni tärkeää.

 

Päätin tehdä listan itselle tärkeistä asioista sekä aikatauluttaa arjen uudelleen. Vaikka aikatauluttaminen tuntuu aluksi stressaavalta, huomasin kevään aikataulutuksen jälkeen, että kesän aikatauluttomuus ja siitä seuraava sekasorto se vasta stressaavaa onkin. Siksi esimerkiksi juoksulenkin palauttaminen etäpäivän lounastaukoon on tuntunut taas tosi hyvältä verrattuna ajatukseen " juoksen sit kun ehdin" (eli en ollenkaan). Tuntuu helpommalta toimia viikkotasolla, kun kalenteri on viilattu ei nyt ehkä minuutilleen, mutta tunnilleen nyt kuitenkin.

 

Oman tärkeyslistan ykkösenä on ehdottomasti omat lapset eli perhe ja koti toki siinä sivussa. Lapsien hyvinvointi on itselleni etusijalla kaikkeen muuhun nähden ja siitä en tinkisi koulun tai minkään muunkaan tähden. Lasten hyvinvointiin oleellisesti liittyy kuitenkin myös äidin hyvinvointi, sillä oma olo heijastuu lapsiin välittömästi. Meillä ainakin lapset on "pahimmillaan" kun olen itse ahdistunut, stressaantunut tai muuten vaan kettuuntunut. Siksi siis on myös tärkeää puntaroida mikä muu on elämässäni tärkeää niiden lasten lisäksi. Mitkä asiat voimaannuttavat tai tuovat iloa? Mitkä taas aiheuttavat tarpeetonta stressiä tai syövät aikaa liiaksi. 

 

 

 

Elokuussa opintojen alkaessa koin niin suurta hyvänolontunnetta, että tiesin tehneeni oikean ratkaisun työmäärästä huolimatta. Matkailu sekä matkustajana että ammattilaisena on aina ollut asia, josta nautin. Niinpä kansainvälisen, inspiroivan ryhmän ja opettajien keskellä tiedän olevani oikealla tiellä ja tulevat ja käynnissä olevat projektit saa hymyn huulille. Toisaalta ihmisten ja ympäristön kauneuden näkeminen kameran linssin kautta on myös ollut mulle lapsuudesta saakka luonnollinen tapa toteuttaa itseäni. Viimeaikoina olenkin päässyt taas kuvaamaan elämän tärkeitä hetkiä; elokuisia häitä, odotusajan kuvia, muutaman päivän ikäistä vauvaa ja jatkoa on luvassa. Siksi oman toiminimen pystyyn laittaminen ja päätyön lisänä sivutoimiseksi valokuvaajayrittäjäksi ryhtyminen lienee nyt luonnollinen jatkumo. 

Yllämainitut asiat olivat aikanaan myös asiat, jonka takia aloitin bloggaamisen. Matkapäiväkirjan kirjoitus New Yorkissa ja Budapestissa sekä myöhemmin oman valokuvaustaidon kehittäminen ja itsensä haastaminen olivat syy  jakaa kuvia blogissa. 

Sittemmin blogi muuttui sillisalaatiksi perhejutuista ruoka-ohjeisiin, matkoihin ja kaikkeen maan ja taivaan väliltä. Nyt kuitenkin julkaisutahti on ollut kaikkea muuta kuin aktiivinen. Kuvia olisi julkaistavaksi, mutta ei aikaa kirjoittaa. Aluksi stressasin asiaa, vaikka oikeastihan koko blogi on ollutkin harrastus, eikä kukaan muu velvoita minua kirjoittamaan kuin minä itse.  

 

Lopulta koin tärkeäksi asettaa itselle kysymyksen, "onko tämä tärkeää? Mitkä asiat puoltaa blogin lopettamista ja mitkä jatkamista? Mikä on bloggaamisessa kauaskantoinen tavoitteeni vai onko sellaista? Haluanko bloggaajien seurapiireihin kilistelemään kuohuviinilaseja samalla kuvaten sitä instagramiin tai kuinka pitkälle olen ylipäätään valmis kertomaan perheeni asioista julkisesti. Riittääkö pelkkiin matkatarinoihin materiaalia? Mikä on elämän tarkoitus? Ketä edes kiinnostaa koko typerä blogi ja mikä minä olen antamaan neuvoja lapsiperheen arjesta? ""

Aika paljon ajatuksia yhdestä blogin jatkamisesta. Ja voin vannoa, että tässä on vain murto-osa päässä pyörineistä kysymyksistä.

Sitten sähköpostiin tipahti kirje Kodin Kuvalehdeltä. Jatkossa ei omia palveluita/yritystä saa markkinoida blogissa tai mikäli se ei ollut sallittua ennenkään siitä on ainakin tehty nyt selkeämpi linjaus. Koska toiminimen perustaminen ja valokuvaajana kehittyminen ja tässä tapauksessa itsensä mainostaminen on blogia tärkeämpää on oikeastaan helpottavaa lopettaa Kati's Wayn tarina Kodin kuvalehden alla tähän. 

 

Kaikki tekstit on nyt siirretty vanhaan tuttuun Kati's way osoitteeseen ja jatkossa tulen julkaisemaan siellä lähinnä parhaita paloja ottamistani kuvista. Ehkä vielä joskus aikaa löytyy taas kirjoittamiseenkin. Nyt kuitenkin haluan keskittyä ehdottomasti valokuvaukseen ja matkailun kehittämiseen. Sen perheen lisäksi siis. Parasta on ehkä myös sen asian oivaltaminen, että voin elää ja tehdä asioita ilman, että niistä jokaista tarvitsee sen kummemmin kertoa koko maailmalle. Vaikka ihanien kokemusten jakaminen onkin mulle tosi tärkeää.

 

Ja ne ruoka-ohjeet. Niitä kirjoittelen katicooks instatilillä, mikäli eteen tulee ehdottomasti jakamisen arvoisia reseptejä. Sieltä löytyykin nyt ihan super hyvä artisokkakeiton resepti, jota kannattaa kokeilla.

 

Instagramiin aikasyöppönä voisin paneutua myöskin aika paljon enemmän, mutta sanottakoon se nyt vaan näin: Katselin useampana aamuna, kun joku keitteli instastoorissaan cup solo tai mitä lienee valmiskahvia ja lopulta mietin, enkö oikeasti keksi muuta tekemistä elämälläni, kun seurata jonkun arkiaskareita. 

Vaikka instagram edustaa mulle inspiraatiota (niin kuin esimerkiksi kaikkien tähän laittamieni mietelauseiden muodossa), kehittäviä joogahaasteita, vinkkejä matkakohteista ja ruuista, se on pahimmillaan myös addiktoiva ja totaalinen aikasyöppö. Niinpä haastoin itseni roikkumaan kanavalla 90% vähemmän kuin ennen ja vain tiettyinä aikoina päivässä. Se on muuten aika monta tuntia viikossa käytettäväksi johonkin ihan muuhun. 

 

Kiitos KK, lukijat ja kanssabloggaajat! Ihanan aurinkoista syksyä teille kaikille. Tavataanhan vielä muissa merkeissä. 

 

 

 

 

 

Kommentit (6)

Kati's way blogi
Liittynyt7.4.2016

Totta! piti ihan käydä lukemassa tuota sun analyysiä. Toissayönä näin unta, että sain neljännen lapsen. Toivottavasti se on vain kuvainnollinen vauva (kuten vaikka yritys :D)

allikalliolla
Liittynyt31.10.2015

Oli ihan pakko poimia unikirja esiin!

Vauva tarkoittaa sinun kokevan onnellisia vaiheita elämässä.

Vastasyntynyt - vaikeuksista voittoon.

Synnytys - jos unessa synnytät itse, sinulla on luovuutta ja taiteellisia kykyjä ja nyt on aika panostaa tähän.

Tämänkin perusteella alitajuntasi sen tietää, luota siihen. Olet oikeaan aikaan oikealla tiellä!

Tässähän pitää alkaa tutkia omienkin unien viestejä tarkemmin! ;)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Matkajuttuja ja reseptejä läheltä ja kaukaa sekä etenkin elämää kahden pienen ja yhden vähän isomman minimiehen (Aron 11, Leon 5 ja Noah 3) kanssa. Kaikki tyylini mukaisessa sulassa ja ei niin sulassa sovussa, Kati's way.

Yhteistyö: Katiswayblogi@gmail.com

Teemat

Blogiarkisto

2017
Syyskuu
2016

Kategoriat

Instagram