Mä olen aina ollut aika huono ihminen ottamaan kritiikkiä vastaan ja saatan loukkaantua, vaikka se kritiikin antaja olisi ihan oikeassakin. Mä teen ihan varmasti virheitä ja toisaalta ne virheet yleensä myös opettaa jotain. Jos ei muuta niin ainakin katsomaan peiliin. 

On kuitenkin tyystin eri asia saada sitä huonoa palautetta ihan privaatisti ja rakentavasti annettuna ,kuin että tulee julkisesti nöyryytetyksi. Lisäksi mun on paljon helmpompi ottaa kritiikkiä vastaan vaikka väärin tehdystä työstä, kuin mun tavasta olla äiti. Sillä minähän olen tai ainakin pyrin olemaan paras mahdollinen äiti, mitä maa päällään kantaa. En myöskään itse lähtisi ihan löyhin perustein arvostelmaan muiden äitien tapaa olla äiti. 

Välillä musta tuntuu, että olen kävelevä rikkinäinen levysoitin, joka hokee päivästä toiseen samoja asioita. "Älä juokse tielle, katso autoja, varo pyörää, väistetään, tuolilla istutaan, ei jalkoja pöydälle, ruokaa ei heitetä.. " samat lauseet toistuu satoja kertoja viikossa. Joku viisaampi on sanonut, että lapsi tarvitsee keskimäärin 8000 toistoa, jotta asia jäisi mieleen. 8000!!! Siinä saa suu käydä ja oikeasti olen vain tyytyväinen, jos joku ulkopuolinen ojentaa myös minun lapsia silloin kun en itse ole paikalla tai jos äidin viesti ei mene perille, niinkuin joskus tapahtuu myös. Oletan tietysti, että asian voi silloinkin sanoa rakentavasti.

Viimeksi lauantaina puistoilemassa ollessa Leon avasi portin, jolloin vieras nainen riensi sanomaan, että portti tulee pitää kiinni, ettei pienet lapset juokse tielle. Tämä oli mielestäni täysin hyväksyttävää ja saattoi jopa toimia paremmin, kuin että itse olisin sanonut samasta asiasta. Toki siis riensin itse myös paikalle, mutta tämä nainen sattui olemaan lähempänä.

Sunnuntaina olimme matkalla ratikalla kotiin ja pojat olivat väsymyksestä villeinä. Satuin olemaan selkä Leoniin päin, sillä ojensin juuri esikoista siitä, ettei penkeillä pidetä kenkiä, kun Leon päätti nousta kahden penkin päälle seisomaan. Huomatessani asian pyysin häntä myös tiukasti tulemaan alas penkiltä. Tässä vaiheessa kuski päätti ryhtyä tuumasta toimeen ja kuulutti, ettei penkeillä saa seistä. Tämänkin hyväksyin mukisematta sillä ainakin Leon rauhottui samantien ja jopa pelästyi hiukan. Kuski ei kuitenkaan malttanut lopettaa tähän vaan siinä kaikkien kanssamatkustajien edessä neuvoi minua opettamaan lapsiani paremmille tavoille. Koska asia tapahtui kaiuttimen kautta, koko vaunullinen ihmisiä sai kuunnella minun sättimistä. Palaute saattoi olla ansaittua, mutta ainakin se tuli siinä muodossa, että itselle tuli siitä tosi paha olo. 

Mitä mieltä te olette, saako teidän lapsia komentaa ja miten reagoitte, jos teitä arvostellaan vanhempana? 

Kommentit (6)

Kati's way blogi
Liittynyt7.4.2016

mietin jälkikäteen, et pitikö hän itseään asiallisena ton lohkaistuaan. Aron ois halunnut lähteä ulos koko ratikasta ja oli tosi pahoillaan koko illan. Tyyppi antaa aina paikkansa vanhuksille ja raskaanaoleville ja kun tulee yksi ylilyönti, äitiä sätitään siitä. Keskimmäinen nyt ei tajunnut tietty mitään, ihmetteli vaan miksi veli on surullinen. Ja ihan varmasti tulee vielä nousemaan penkille seisomaan sen sata kertaa, vaikka kuinka motkotan.

Vierailija

Minusta saa komentaa ja äidin on se kestettävä... Onhan se selvä, että kuski ko. asiaan puuttuu, koska hänen vastuullaan on liikennöintiväline. Miksi me äidit ollaan niin herkkähipiäisiä muiden puuttumisella. Olisiko kuitenkin luotettava enemmän siihen omaan sisäiseen ääneen siitä, että tietää itse, että on hyvä kasvattaja ja kertoa lapsille, että näin se yhteiskunta ojentaa, jos emme toimi oikein. Mieluummin vaikka olisit kiittänyt kuljettajaa, kun osallistui tähän yhteiseen kasvatustehtävään. Toki itsellekin on käynyt vastaavia tilanteita lasten kanssa ja myötähäpeä ja muut tunteet on koettu, mutta jälkeenpäin keskustelutaitoa lasten kanssa ovat saaneet siitä tarvittavan muiston rajojen laitosta... Tsemppiä Jatkoon!

Kati's way blogi
Liittynyt7.4.2016

Kiitos kommentista. Olen samaa mieltä, että saa komentaa ja puuttua niinkuin myös yllä kirjoitin. Lähinnä se äidin moittiminen tuntui musta pahalta. Voi toki olla herkkähipiäisyyttä tietysti.

Vierailija

Kuski kyllä ylitti asiallisuuden rajat. Eka kommentti hyvä, toinen silkkaa viisastelua ikävällä sävyllä. Pistä palautetta HSL:lle!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Matkajuttuja ja reseptejä läheltä ja kaukaa sekä etenkin elämää kahden pienen ja yhden vähän isomman minimiehen (Aron 11, Leon 5 ja Noah 3) kanssa. Kaikki tyylini mukaisessa sulassa ja ei niin sulassa sovussa, Kati's way.

Yhteistyö: Katiswayblogi@gmail.com

Teemat

Blogiarkisto

2017
Syyskuu
2016

Kategoriat