Olen tässä parina iltana koittanut kirjoittaa jotain syvällistä. Sillä seurauksella, että olen saanut puolikkaan rivin aikaan, jonka jälkeen silmät on jo lumpsuneet kiinni. Sen verran puuduttavaa, ettei ketään kiinnostaisi semmoinen tyhjänpäiväinen löpinä. Ja tämähän se vasta tietysti tyhjänpäiväistä onkin. Tykkään kuitenkin lukea muiden kirjoittamia hassuja faktoja itsestään, joten ajattelin sitten itsekin kirjoitella suuret paljastukset minusta. Ootteko valmiina, sillä täältä pesee 

 

 

1. Laulan paljon ja usein. Huomaan, kun laulu lähtee nuotin vierestä, mutten osaa välttämättä korjata asiaa. Oon siis kaikkea muuta, kun hyvä laulaja. Usein mieleen tulee biisejä jonkun lauseessa olleen sanan mukaan. Joten mun KatiBoxissa vaihtuukin kappaleet lähes päivittäin. Yksi kestosuosikki sieltä kyllä löytyy ja se on TikTakin - Lopeta. Yleensä aloitan jollain muulla kappaleella ja kun lapset pyytää lopettamaan ei voi muuta kun rysäyttää päälle ainakin tuon TikTakin biisin. Toinen lähes yhtä suosittu on kyllä Pave Maijasen- Jano. "Äitiiii... Mul on janooo". you know the rest.

 

2. Usein istuessani ratikassa tai ajaessani pitkää matkaa autolla, saatan alkaa miettiä vanhoja juttuja ja jotain typeriä letkautuksia, joita olen suustani päästänyt. Valitettavasti myötähäpeä omaa typeryyttä kohtaan myös aiheuttaa naaman väänteitä ja usein huomaankin irvisteleväni näitä asioita läpikäydessä. Vaikuttaa kyllä lähes mielipuolen hommalta

 

 

3. Ahdistun sekaisuudesta ja varsinkin likaisesta vessasta. Meillä saattaa olla koko asunto ylösalaisin, mutta ainakin vessaa pyrin pitämään siistinä. Sekin tosin on nykyään ihan mahdottomuus. Nimimerkillä: kolmen pojan äiti. 

4. Luulin lapsena, että kaikkien vanhojen miesten nimeksi vaihtuu jossain vaiheessa Martti, koska molempien pappojeni nimi on Martti ja kaverini isoisäkin oli Martti. Sitten hämmennyin faktasta, että Marttipapan isän nimi olikin Emil. 

5. Kuvittelin varsinkin nuorempana tosi usein, että "elin" elokuvassa tai mainoksessa. Nykyään noita elokuvamaisia hetkiä on vähän vähemmän, mutta joissakin täydellisissä hetkissä saatan vieläkin ainakin miettiä, että se sopisi johonkin elokuvaan. 90% ajasta mun nykyinen elämä taitais kyllä soveltua vain ja ainoastaan "Supernanny" sarjaan. Ja mä en kyllä todellakaan näyttelisi siinä Jo Frostin osaa vaan jotain ihan muuta.

6. Mä olin lapsena ihan järkyttävä Peppi Pitkätossumainen kakara, joka keksi vaikka ja mitä. Jos en ihan vaan karannut niin olin vähintään levittämässä jotain pesupulveria rappuihin tai ajamassa pyörällä jossain, missä ei olis saanut.  Muutamat muistot liittyy Lestadiolaisten seuroihin, joissa lapsena kävin välillä mummin ja papan kanssa. Kerrankin lähdin seuroihin enon mukaan ja lupasin käyttäytyä. Päädyin kuitenkin tylsyyksissäni ajamaan letti vinossa seurahuonetta ympäri mun punaisella pikkufillarilla, jossa oli pinnoissa kiinni ne hienot kilisevät pampulat. Enoa hävetti ja saarnaaja taisi ihan julkisesti sanoa mielipiteensä mun touhuista. En siis yhtään ihmettele, että keskimmäinen keksii kaikenmaailman touhut, koska meidän luonteet tuntuu olevan aikalailla samanlaiset. Mä oon saanut saarnamiehen nuhtelut ja Leon ratikkakuskin. Hyvin menee.

7. Mulla on tapana laulaa lauluja ihan omilla sanoilla, vaikka tietäisinkin mitä niissä lauletaan. Yksi hyvä esimerkki on biisi, jossa sanotaan "I got this Icebox where my heart used to be" ja mä laulan sitä "I got this Xbox where my heart used to be" Tähän tietty vielä lisänä kaikki ne biisit, joita laulan vahingossa väärin. Okei, tää liippas kohtaa yksi. Nytpä ainakin uskotte, että mä laulan aina. 

8. Mulle nousee kyyneleet silmiin tosi helposti, kun tunnen iloa tai surua ihan vaan jonkun muun puolesta. Viimeksi muutama päivä sitten luin jonkun lehtilööpin, jonka takia jouduin pyyhkimään silmäkulmat. Raskaana ollessa näitä vasta kävikin. Olen kerrankin itkenyt autossa, kun rekkakuski vilautti mulle valoja kiitokseksi, koska annoin sille tietä. 

9 .Säästän kaikkea epämääräistä tavaraa ja viime viikonloppuna löysin kätköistä mm. meidän 6.luokan disco-mainoksen. 

10.  Saatan nauraa hysteerisenä, kun jotain pahaa tapahtuu, vaikka tilanteessa ei todellakaan ole mitään naurettavaa. Se on muuten todella hämmentävää.

 

 

Kommentit (2)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Matkajuttuja ja reseptejä läheltä ja kaukaa sekä etenkin elämää kahden pienen ja yhden vähän isomman minimiehen (Aron 11, Leon 5 ja Noah 3) kanssa. Kaikki tyylini mukaisessa sulassa ja ei niin sulassa sovussa, Kati's way.

Yhteistyö: Katiswayblogi@gmail.com

Teemat

Blogiarkisto

2017
Syyskuu
2016

Kategoriat