No ei ihan, mutta melkein kuitenkin. Pidän nimittäin lomani vasta elokuussa, eikä kesälle ole kovinkaan kummoisia suunnitelmia, sillä lomallakin suuntaamme ulkomaille. Tuntuu kuitenkin, kuin viime viikonloppu ois ollut koko kesän pituinen, niin paljon me  ehdittiin tekemään. 

Meillä on ollut tapana käydä kesäisin Hietsussa, sillä Aron tykkää käydä pelailemassa korista (ja me muut kyllä myös). Usein olemmekin käyneet uimassa ja pelailemassa silloin, kun paikalla on myös HNMKY.n järjestämää Yökorista (ei siis ole kirjaimellisesti yöllä vaan yleensä iltapäivällä ja illalla).

Yökoris järjestää ympäri Helsinkiä urheilua, jonne kuka tahansa on tervetullut mukaan pelailemaan, tanssimaan, kuuntelemaan musiikkia ja viettämään aikaa ihan ilmaiseksi. Parhaiten löydät aktiviteetit ja mestat lataamalla Yökoris aplikaation. Täältä!

Fanitan yökorista tosi paljon ihan jo sen hyvän fiiliksen takia, mitä hyvä musiikki ja liikunta saa aikaan. Toisekseen tarjoamalla nuorille liikuntaa ja kivaa tekemistä sekä työpaikkoja, vähennetään todistetutusti turhautumista ja ongelmien syntymistä. 

Perjantaina päästiin siis sekä koriksen, hiekkalinnojen ja uimisen pariin. Siispä me jatkettiin samalla teemalla myös lauantaina ja lähdettiin meidän perheen lempibiitsille Porvooseen. Koko päivä kului rannalla leikkien, uiden ja grillaten (nahkaa sekä makkaroita). Jos mun käsketään miettiä sellaista tilaa tai paikkaa, missä mun on hyvä olla, mä mietin usein juuri tuota kyseistä rantaa. Ei siis ihme, että me palataan sinne kerta toisensa jälkeen ja lapsetkin haluaa sinne mennä.

 

Rantailun päätteeksi piipahdimme vielä vanhaan Porvooseen jäätelölle. Aurinko porotti vielä täyttä häkää, vaikka kello löikin jo lähempänä viittä iltapäivällä. 

Sunnuntaina teimme pitkään suunnitelmissa olleen retken Lammassaareen. Kävin viime syksynä siellä myös yksin tsekkaamassa, pääseekö saareen rattailla. Vajaassa vuodessa ehdin jo unohtaa, että pääsikö sinne vaiko ei, joten otimme riskin ja pakkasimme lapset ja tavarat rattaisiin.

Saareen saakka todella pääsi rattailla, mutta sitten pitkospuut kävivät niin kapeaksi, että rattaat oli laitettava parkkiin. Kävelimme vielä noin 300m Lintutornille, söimme ketunleipiä matkalla ja leiriydyimme syömään eväitä lintutornin tai siis tietenkinRyhmä Hau- vahtitornin huipulle. 

Omat ja kaverin minimiehet jaksoivat loistavasti koko retken ajan. Oma lenkkari saattoi kylpeä vähän mudassa ja yksi pojista heittäytyi heti ensimmäiseen kuralätäkköön autuaasti uimaan, mutta ne juuri teki meidän retkestä ehkä jopa vähän ikimuistettavamman.

Saareen pääsee helposti pitkospuita pitkin, jotka lähtevät Pornaistenniemeltä.

 

Meillä oli kaikkineen ihan huippu viikonloppu ja se tosiaan tuntui paljon pidemmältä, kuin kaksi päivää. Seuraavaan vapaaviikonloppuun onkin hetki aikaa, mutta silloin onkin sitten taas seikkailua luvassa. 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Matkajuttuja ja reseptejä läheltä ja kaukaa sekä etenkin elämää kahden pienen ja yhden vähän isomman minimiehen (Aron 11, Leon 5 ja Noah 3) kanssa. Kaikki tyylini mukaisessa sulassa ja ei niin sulassa sovussa, Kati's way.

Yhteistyö: Katiswayblogi@gmail.com

Teemat

Blogiarkisto

2017
Syyskuu
2016

Kategoriat