Mä päätin jo viime kesänä, että keväällä 2016 mä lähden Balille ilman lapsia. Me ollaan matkusteltu suht paljon varsinkin Aronin kanssa, eikä lasten kanssa matkustaminen ole ollut mulle mikään ongelma vaan päinvastoin. Silloin päätöstä tehdessä tuli vaan olo, että pieni irtautuminen voisi tehdä terää. Palasin takaisin työelämään syyskuussa ja täytyy kyllä sanoa, että arjen pyöritys ja talven pimeys vei voimat aika vähiin. Loma tuli siis todellakin oikeaan aikaan ja lapsetkin pärjäsi hienosti mun matkan ajan. 

 

Me oltiin alunperin ajateltu, että me halutaan nähdä ja kokea mahdollisimman paljon meidän loman aikana. Tarkoitus oli jakaa matka pieniin osiin ja yöpyä vähän siellä ja täällä. Onneksi kuitenkin järki tuli peliin mukaan ja sanoi, että meidän loma tulisi olemaan aikamoista aikatauluttamista ja stressaamista varsinkin, kun meillä oli Balilla käytettävänä vain yksi viikko. Usean viikon tai kuukausien loma olisikin ollut ihan eriasia. Niinpä me päädyttiin yöpymään koko matkan ajan Amedissa, noin 3h ajomatkan päässä lentokentältä. Me oltiin myös haluttu päästä kokemaan sitä aitoa autenttista Balia ja haluttiin suosiolla jättää bilettämiset ja Kuta pois luvusta. 

 

Me lennettiin Balille Singaporen kautta (kirjoitan Singaporesta vaikka oman postauksen myöhemmin) ensin suoraan Finnairilla 12h ja Singaporesta vielä muutama tunti lisää KLM.llä. Lentävä hollantilainen oli hieman kalliimpi, kuin vaikka Tigerin lennot, mutta koettiin se vähän turvallisemmaksi vaihtoehdoksi. KLM.llä myös maastapoistumismaksu kuului lipun hintaan, mutta kaikilla lentoyhtiöillä ei näin ilmeisesti ole. Maksu maksetaan käteisellä maasta poistuessa Check in tiskillä, jos sitä ei ole maksettu lentolipun yhteydessä. En muista tarkkaa summaa, mutta saattoi olla lähempänä 30euroa tuo maksu. Balille mentäessä ei tarvitse enää kuitenkaan maksaa turistiviisumia, jos matkan kesto on lyhyempi kuin 30vrk.

Me saavuttiin meidän hotelliin, Griya Villas and Spa.han, keskellä yötä, joten todellisuus valkeni vasta auringon noustessa. Toki meidän villa oli upea ja fiilisteltiin sitä jo silloin yöllä syöden hedelmiä meille tuodusta korista, mutta aamulla vasta tajusin, millaiseen paratiisiin olimme saapuneet. Vieläkin nousee iho kananlihalle sitä ajatellessa. Samalla, kun aurinko nousi Gunun rinyakin takaa, aloittivat koko kylän kanat ja kukot yhdessä muiden lintujen ja hyönteisten kanssa aikamoisen konsertin. Kymmenet kalastajaveneet lipuivat vähitellen rantaan ja pian aurinko porotti jo täydeltä terältä. Hotellin ala carte aamupala oli aivan loistava ja sen avulla me pärjättiinkin päivittäin aina iltapäivään saakka; hedelmäsalaattia, eggs benedict, pannukakkuja, bageleita... ja tietenkin taivaallista hedelmämehua.

 

Amed on oiva sukellus- ja snorklauskohde ja mä kävinkin elämäni ensimmäistä kertaa snorklailemassa "opettajan" kanssa käsi kädessä. En todellakaan ollut odottanut näkeväni mitään niin upeeta ja kaunista, kuin mitä sieltä pinnan alta löytyi ja todellakin haluan mennä myös uudelleen.. Me myös vietettiin paljon aikaa ihan vaan nauttien auringosta ja lämmöstä sekä hotellin Span tarjonnasta. Balilainen hieronta oli aivan loistava, vaikka toki kaikki hieronnat oli erinomaisia. Hotellin spa oli todella kaunis ja koristeltu kukilla ja terälehdillä, niinkuin oli myös meidän villa hotelliin saapuessa.

 

Meitä oli alunperin jännittänyt hieman Balilaisen Nyepi dayn (uusi vuosi) ajoittuminen juuri meidän loman aikaan. Silloin ei nimittäin kukaan saa poistua taloistaan, eikä illalla saa pitää valoja päällä tai polttaa edes kynttilää. Meidän hotellilla sai toki liikkua ulkona, mutta kadulle ei saanut lähteä, eikä siellä kyllä liikkunut muitakaan. Päivä kului silti loistavasti ihan vaan rentoutuen, joogaten ja hieronnassa. Hotellin ravintola sulki ovensa auringon laskiessa ja söimme illallista katsellen päivän kääntymistä illaksi. Matkan ehkä yksi kohokohdista oli oikeasti meidän yölliset uinnit omassa altaassa ja varsinkin tuona Nyepi-dayn yönä tähdet näyttäytyivät kauniisti, johtuen tietysti lähitienoon täydestä pimeydestä. 

Tuota Nyepi daytä edeltävänä iltana osallistuimme paikalliseen Melasti-puhdistusseremoniaan. Jokainen kylän nainen kantoi seremoniaan päänsä päällä uhrilahjaksi korin, joka oli täynnä hedelmiä, leivonnaisia, grillattua kanaa jne. Seremonia oli kaikkineen rituaaleineen ja rukouksineen todellinen "once in a lifetime" kokemus. Seremonian jälkeen alkoi paraati, jonka tarkoituksena on ajaa pahat henget pois saarelta pitämällä meteliä ja kantaen Ogoh-Ogoh patsaita. 

Vaikka rentoutuminen olikin viikon sana, me tehtiin myös pari päiväreissua vähän pidemmälle ja palkattiin meille kuski. Ensimmäinen retki tehtiin Ubudiin ja käytiin katsomassa siellä hulluja apinoita, jotka varasti turistien aurinkolasit ja kännykät. Itse monkey forrest oli kyllä kanssa varsin vaikuttava kaikkine trooppisine sademetsäfiiliksineen, temppeleineen ja tietty niine apinoineen. Matkalla me pysähdyttiin vaikka ja missä mm.tietysti riisiterasseilla ja vesipalatsilla. Myös kahviplantaasi oli käymisen arvoinen, varsinkin kun pääsimme maistamaan Luwak-kahvia ja kuulemaan lisää, miten sitä tuotetaan. Mielenkiintoinen prosessi tosiaan. 

 

Toisena päivänä lähdimme ylös upealle Temppelialueelle, Pura Lempuyangille. Koko alueen kiertäminen kestäisi yli neljä tuntia, joten me päädyimme käymään vain päätemppelillä ja jatkoimme sitten matkaa White sand beachille. Rannalle oli nimellinen "sisäänpääsymaksu". Aurinkotuolit toimivat "syö täällä ja Makaa ilmaiseksi" tyylillä. Meille kaupattiin kovasti ravintolaa, jossa oli suihku ja vessa. Vessaa ei tosin voinut ilmeisesti vetää ja suihkukin tarkoitti saavia ja kuuppaa. Mutta päivä oli silti mitä mahtavin ja ranta oli aivan täydellinen. 

 

Ei Balia ilman joogaa? Yksi matkakohteen valintasyistä oli tietysti se, että Balilla voi joogata (niinkuin voi tietysti vaikka missä muuallakin) . Niinpä suuntasimme yhtenä iltana läheiselle Life in Amed yoga shalalle. Tunti oli suht helppo, mutta joogaaminen auringon laskiessa ja kukkojen kiekuessa shalan ulkopuolella olivat myös mieleenpainuva kokemus. 

 

 Balilta lähtiessä tuntui, että laukku on ääriään myöden täynnä makuelämyksiä, onnen tunnetta ja upeita kokemuksia. Lähtisin ehdottomasti ihan milloin vaan uudelleen, vaikka heti huomenna. 

 

Kommentit (4)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Matkajuttuja ja reseptejä läheltä ja kaukaa sekä etenkin elämää kahden pienen ja yhden vähän isomman minimiehen (Aron 11, Leon 5 ja Noah 3) kanssa. Kaikki tyylini mukaisessa sulassa ja ei niin sulassa sovussa, Kati's way.

Yhteistyö: Katiswayblogi@gmail.com

Teemat

Blogiarkisto

2017
Syyskuu
2016

Kategoriat