Tämä viikko on tuntunut hirmu kiireiseltä, vaikkakin se kiire on ollut ihan sellaista mukavaa ja voimaannuttavaa kiirettä. Valon määrä saa ainakin mut liikkeelle vielä iltaisinkin, toisin kuin talvella, jolloin tekisi mieli nukkua kellon ympäri. Työpäivien lisäksi olemme liihottaneet menemään kirsikkapuistossa, urheilleet yhdessä ja erikseen Pirkkolan urheilupuistossa (Aron yleisurheilukoulussa ja me muut ihan vapaamuotoisesti), tehneet kauppareissun pidemmän kaavan mukaan ja metsästäneet kunnon retkipatjaa turnaukseen lähtevälle Aronille. Koti on viikon jäljiltä aikamoisessa kaaoksessa, mutta onneksi pyykit ja tiskit on sentään peseytyneet tässä kaiken muun lomassa. 

Eilen pääsin pitkästä aikaa jonkun muun kuin itseni vetämälle joogatunnille heti aamusta. Pranaman perjantain aamuflow ei ole vielä kertaakaan pettänyt ja aamu lähtee siitä aina hyvin käyntiin. Eilinen flow tuntui tosin omassa kropassa tosi raskaalta, mutta johtui kyllä suurelta osin mun tän viikon normaalista poikkeavasta liikuntamäärästä. Lisäksi illalla kävimme työkavereiden kanssa after work viineillä. Onni on työkaverit, joiden kanssa haluaa viettää myös vapaa-aikaa yhdessä.

Matkalla töihin sain mieltä lämmittävän tekstiviestin mummilta (äidin äidiltä). "--Olette rakkaita". Mietin, kuinka onnellisessa asemassa olen, että isovanhempani isän isää lukuunottamatta on vielä elossa. Mun vanhemmat oli tosi nuoria, kun mä synnyin ja vaikkakin isä ja äiti hoitivat vanhemman roolinsa parhaan taitonsa mukaan, on isovanhemmat olleet myös todella tärkeässä roolissa mun elämässä. Mummista on aina huokunut sellainen elämänviisaus ja kiitollisuus elämää ja luontoa kohtaan. Häneltä olen kuullut kertomuksia sodan jaloista pakenemisesta, vaikeuksien voittamisesta, pienestä ponnistamisesta ja suurperheen arjen pyörittämisestä. 

Tuntuu hyvältä ja tärkeältä kuulla olevansa rakastettu. Että jossain joku ajattelee minua juuri nyt ja välittää. Se on pala sitä onnellisuutta, jota tunsin eilen, tunnen tänään ja toivottavasti myös huomenna.

 

ps.kuvat ei juuri liity tekstiin, mutta onni on myös aamupala ja rauhallinen aamu oman perheen kanssa.

 

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Matkajuttuja ja reseptejä läheltä ja kaukaa sekä etenkin elämää kahden pienen ja yhden vähän isomman minimiehen (Aron 11, Leon 5 ja Noah 3) kanssa. Kaikki tyylini mukaisessa sulassa ja ei niin sulassa sovussa, Kati's way.

Yhteistyö: Katiswayblogi@gmail.com

Teemat

Blogiarkisto

2017
Syyskuu
2016

Kategoriat