Hansaruusut ja lapsuuden kesät kuuluu musta melkeinpä samaan lauseeseen. Niitä ihanan tuoksuisia ruusupuskia oli nimittäin päiväkodin pihalla sekä mummilan aitana ja niistä puskistahan on kerätty kukkien lisäksi sekä  ruusunmarjoja että kauheat kasat leppäkerttuja. 

 

Tarhassa jouduin kerran "arestiin" kiirehdittyäni kaverin kanssa ulos ilman lupaa. Mutta pakko oli mennä, koska leppäkertulle piti järjestää hautajaiset.

 

Vähän isompana ihailin serkkuni tekemää ruusuhajuvettä (vettä ja ruusunlehtiä) ja päätin tehdä sitä itsekin ja pullottaa. Äiti sanoi, ettei se noin vaan tule säilymään ja kun kuulin, että hajuvedet sisältää alkoholia, sain kuningasidean. Ruusun terälehtiä, vettä ja Absolut Vodkaa.. On siinä neito saattanut tuoksua hyvälle. 

 

Ruusun terälehtiä voi myös syödä ja varsinkin tuon Hansaruusun lehdet maistuu mun mielestä hyvältä. 

 

Niistä saa myös ihania kakunkoristeita ihan sellaisenaan tai sokeroituna. Sokeroidut lehdet tehdään sivelemällä ruusun terälehden pintaan ensin munan valkuaista ja dippaamalla lehdet sitten hienoon sokeriin (pinseteillä onnistuu parhaiten). Sokerilehdet säilyy ilmatiiviissä rasiassa ainakin muutaman päivän, joten ne voi hyvin tehdä myös etukäteen.

Kommentit (2)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Matkajuttuja ja reseptejä läheltä ja kaukaa sekä etenkin elämää kahden pienen ja yhden vähän isomman minimiehen (Aron 11, Leon 5 ja Noah 3) kanssa. Kaikki tyylini mukaisessa sulassa ja ei niin sulassa sovussa, Kati's way.

Yhteistyö: Katiswayblogi@gmail.com

Teemat

Blogiarkisto

2017
Syyskuu
2016

Kategoriat