Meren aaltojen kohina kuuluu sisälle saakka. Yöllinen sirkkojen siritys on vaimennut. Puemme ensimmäisenä uikkarit päälle ja juoksemme rannalle uimaan. Saan myös joogata rauhassa, sillä ranta on yksin meidän. Alkaa sataa tihuttamalla, mutta se ei haittaa sillä ilma on silti lämmin. Kalastajaveneitä lipuu ohitse ja osa kalastajista heiluttelee meille.

Uimisen jälkeen Papa A hakee meille aamupalaa ja jäätelöä. Tajuan, että kello on vasta yhdeksän, vaikka olemme ehtineet uimaan jo pitkän tovin. Aurinko paistaa ohuen pilviverhon takaa. Kävelemme pitkin Kribin hiekkarantaa ja keräämme simpukoita. Pojat uivat samalla ja kirkuvat, kun aallot heittävät heitä rantaan.

Päivänokosten jälkeen kävelemme muutaman  kilometrin päähän rantakadun ravintola-alueelle. Tyypilliseen tapaan, kanoja ja kukkoja jaloittelee pitkin pientareita ja muutama Lammas laiduntaa tien vieressä.

Muutama tarjoilija juoksee ottamaan meitä vastaan, syntyy pieni suukopu; kilpailu on kova. Pyydämme pöydän läheltä rantaa, mutta siirrymme pian mangopuun alle suojaan, sillä alkaa taas tihuttaa. Saamme juomat ja samassa paikalle ilmestyy puuesineitä myyvä poika. Ostamme muutaman matkamuiston ja poika ehdottaa, että voisi viedä meidät vesiputouksille seuraavana päivänä. Huomaamme, ettei tarjoilija ole edelleenkään tullut ottamaan tilausta vastaan. Pian kalojen myyjä tulee pöydän luo ja pyytää meiltä huimaa ylihintaa. Saamme neuvoteltua hinnan alaspäin ja jäämme odottamaan tilausta.

 

Kun ruoka viimein saapuu pöytään, olemme odottaneet kaksi tuntia. Ryhmä nuoria alkaa laulaa rannalla ja aurinko ilmestyy pilvien takaa hetkeksi näkyviin. Paistettu kala ja keittobanaanit maistuvat herkulliselle. Tappelemme lopuksi laskusta, joka on jopa korkeampi kuin mitä kalojen myyjä aluksi pyysi. Maksamme sopimamme summan, mutta tarjoilija jää mutisenaan tien vierelle. Harmittaa, ettei näin upeassa paikassa osata nähdä pidemmälle ja sen sijaan, että saataisiin paikalle useampia turisteja olemalla palvelualttiimpia, koitetaan huijata niitä jotka ovat paikalle eksyneet.  Mutta toisaalta myös ymmärrän, ettei köyhyys ainakaan helpota tilannetta. Huomenna valitsemme kuitenkin toisen ravintolan. 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Matkajuttuja ja reseptejä läheltä ja kaukaa sekä etenkin elämää kahden pienen ja yhden vähän isomman minimiehen (Aron 11, Leon 5 ja Noah 3) kanssa. Kaikki tyylini mukaisessa sulassa ja ei niin sulassa sovussa, Kati's way.

Yhteistyö: Katiswayblogi@gmail.com

Teemat

Blogiarkisto

2017
Syyskuu
2016

Kategoriat