Aloitin golfin noin kaksikymmentä vuotta sitten. Olen ottanut tunteja, seisonut harjoitusradalla ja käynyt suuria keskusteluja itseni kanssa. Suhteeni golfiin on vaihdellut vuosien varrella, mutta yksi asia ei ole koskaan muuttunut: en ole lajissa edelleenkään erityisen hyvä. Asuin muutaman vuoden Kaliforniassa ja kävin pelaamassa ystävien kanssa viikonloppuisin julkisilla kentillä, joiden tunnelma oli rento ja hauska. Palattuani Suomeen huomasin etikettinikkaroinnin olevan klubeillamme huipussaan. En kestänyt sitä ja golf jäi.

Tänä kesänä olen pelannut enemmän golfia kuin viimeisten kolmen vuoden aikana yhteensä. Se hieman hämmentää minua. Olen viihtynyt kentällä ja ajoittain jopa nauttinut onnistumisistani.

Mieheni pitää golfista paljon ja toivoo, että se olisi yhteinen harrastuksemme. Minä kunnioitan sitä ja olen päättänyt antaa golfille vielä mahdollisuuden. Nyt uudelleen lämmitetyn suhteemme kuherrusaika alkaa olla ohi, ja minusta tuntuu, että toivoa on. Kauniit viheriöt, hyvä seura, kiva klubitalo ja muutama onnistunut lyönti ovat olleet hyviä raaka-aineita tämän suhteen rakentamisessa. Golf vie paljon aikaa ja minusta on aina tuntunut, että se on pois kaikesta muulta. No, nyt ajattelen, että kaikki mikä tekee minulle hyvää, on tärkeää.

Aina ennen kierrosta muistutan itseäni muutamasta asiasta:

1. Lyödessäsi pidä katse loppuun asti pallossa.

2. Pidä polvet löysänä.

3. Lyö läpi.

4. Pidä hauskaa ja ole itsellesi armollinen. 

Paperilla kaikki näyttää helpolta, mutta käytännössä homma on ihan kamalan vaikeaa. Hermot kiristyvät ja kiihdyn nollasta sataan käden käänteessä. Golf saa kaikki huonot piirteeni kukkimaan. Luojan kiitos, palautuminen turhautumisen aiheuttamasta tilasta on nykyään paljon nopeampaa kuin nuorempana.

Onneksi olen kaivanut harrastusrepustani myös joogan. Se onkin helpompaa kuin golf. Kävin viisi vuotta sitten astangajoogan alkeiskurssin ja pidin siitä heti. On kiehtovaa, kun harjoitus on aina samanlainen. Nautin, kun hengitys ja liike muodostavat täydellisen liiton. Astangajooga on opettanut minulle nöyryyttä ja armollisuutta. Liikkeet ovat vaativia, enkä usko tämän elämäni aikana pystyväni suorittamaan niitä täydellisesti. Se ei haittaa, koska joogaharjoitukseni on omannäköiseni ja -tuntuiseni. Olen tehnyt nyt kesällä viisi pitkää joogaharjoitusta ja kehoni on ottanut ne hyvin vastaan. Joogaharjoituksen jälkeen mieli on rauhaisa ja onnellinen. Jooga ei ole minulle uskonto tai henkinen koti. Jooga on joogaa. 

Mieleni on rauhallinen ja kehossani on voimaa sekä kestävyyttä. Golf ja jooga ovat tehneet tehtävänsä. Toivottavasti vielä syksyn kiireiden tullessa muistan ja osaan palata minulle hyvää tekevien asioiden äärelle.  

Kommentit (0)

Seuraa 

KAUPALLINEN BLOGI Täytän lokakuussa 50 vuotta ja toteutan nuoruuden unelmani: nousen lavalle tanssijana. Koreografiasta vastaa Hanna Brotherus. Hyvinvointiani ja tätä blogia tukeeLääkärikeskus Aava. Tässä blogissa kerron matkasta kohti parrasvaloja. Tervetuloa mukaan!