Onko ikä numeroita ja mieliala vai olenko oikeasti liian vanha tekemään samoja asioita kuin kolmekymppisenä?

En enää jaksa samalla tavalla juhlia. En yksinkertaisesti pysy hereillä enää kahden jälkeen yöllä. Tai no, ehkä kerran vuodessa, mutta toivun sitten valvomisesta ainakin viikon. Onneksi bailasin silloin kun vielä jaksoin. Olisi ihan kauheata, jos nyt pitäisi notkua baareissa tanssilattioita valloittamassa. Keho ei jaksa, vaikka mieli välillä jaksaisikin.

Mihin sitä on oikeasti iliian vanha? Olen miettinyt esimerkiksi omaa työtäni. Olenko minä liian vanha suunnittelemaan ja järjestämään tapahtumia, se on nuorten ihmisten hommaa. Vai onko? Nythän homman vasta osaan. Ja tekeminen on helpompaa kuin ennen.

Nyt keksin! Olen liian vanha nukkumaan eräkämpissä ja hostellien ryhmähuoneissa. Niihin olen ehdottoman varmasti liian vanha! Onkohan kyse sittenkin mukavuudenhalusta? Kun oivallan pienten hetkien tärkeyden, pystyn rakentamaan onnellisten hetkien arkea.

Olen myös liian vanha viettämään aikaani negatiivisten, ilkeiden, itsekkäiden ja omahyväisten  ihmisten seurassa. Näillä maileilla tunnistan nämä ihmiset aika nopeasti ja tiedän, että on suurta tuskaa viettää hetkeäkään heidän seurassaan. Olen myös liian vanha tekemään tai sanomaan asioita tehdäkseni vaikutuksen muihin. Tiedän melkein koko ajan, että riitän ihan tämmöisenä kuin olen.

Olen miettinyt viime aikoina, olenko nyt liian vanha ostamaan itselleni moottoripyörän. Olen ajanut kaksipyöräistä koko nuoruuteni. Myin pyörän, kun tyttäreni syntyi. Sillä vain ei ollut enää käyttöä. Tiedän, etten ole liian vanha ajamaan moottoripyörää, mutta olen liian vanha kastumaan ja syömään kärpäsiä. Minusta minulle sopisi paremmin avoauto Mustang vuosimallia 65.

Olen onnellinen, koska olen ainakin omasta mielestäni säilyttänyt lapsellisen uteliaisuuden uusia asioita ja ihmisiä kohtaan. En ole missään tapauksessa liian vanha saamaan uusia ystäviä ja tutustumaan ihmisiin. Se päivä, kun en enää jaksa kiinnostua uusista ihmisistä, on vanhuuteni ensimmäinen päivä. 

Koirapuistossa mietiskelemässä mahdollista ikäkriisiä. 

Kommentit (0)

Seuraa 

KAUPALLINEN BLOGI Täytän lokakuussa 50 vuotta ja toteutan nuoruuden unelmani: nousen lavalle tanssijana. Koreografiasta vastaa Hanna Brotherus. Hyvinvointiani ja tätä blogia tukeeLääkärikeskus Aava. Tässä blogissa kerron matkasta kohti parrasvaloja. Tervetuloa mukaan!