Taas yksi ongelma elämässäni, jonka kanssa en onneksi ole yksin. Minulla on polvivamma ja  lähipiiristäni löytyy useita kohtalotovereita. Voimme siis perustaa tämänkin asian ympärille vertaistukiryhmän.

Viime viikolla sain vieraakseni kaksi supertärkeää ihmistä. Äitini Mirjan, joka on vähän yli 70-vuotias ja vähän yli viisikymppisen ystävättäreni Sadun. Äitini sai tekonivelen polveensa kahdeksan vuotta sitten, Satu taasen puolikkaan tekonivelen nyt toukokuussa. Minulla on vielä omat nivelrikkoiset. Äitini aikoinaan rohkaisi Satua leikkaukseen, ja nyt he molemmat ovat minun tukenani siirroissani asian suhteen.

Äiti, minä ja Satu polviperspektiivistä.

Nämä naiset ovat ihan paras vertaistukiryhmä, koska molemmat korostavat, että toipuminen leikkauksesta on hyvin pitkälle kiinni omasta viitseliäisyydestä ja tarmosta. Kirurgit pystyvät tekemään ihmeellisiä asioita ja korjaamaan paikkoja, mutta kyllä lopullinen vastuu kuntoutumisesta on meillä potilailla. On ihan turha kuvitella, että ne uudetkaan polvet kestäisivät kymmenien kilojen ylipainoa vuodesta toiseen, tai että kunto paranisi jotenkin itsekseen. Satu näyttikin minulle kuntosalilla muutamia liikkeitä,  joita alan nyt harjoitella, jotta polveni pääsisivät vähän helpommalla.

Sadun polvi leikkauksen jälkeen. 

Mun polvi nyt.   

Sain oman diagnoosini ortopedian, kirurgian ja traumatologian erikoislääkäri Panu Hirviseltä Lääkärikeskus Aavasta. Panun erityisosaamisalueita ovat polven nivelsidekirurgia, muu polvikirurgia, nilkka- ja olkanivelkirurgia sekä jännevammat. Panu on leikannut minut yhden kerran aikaisemminkin ja nyt sitten loppuvuodesta leikkaa taas. Polvessani on paljon luumassaa, jota poistetaan ja muotoillaan uudestaan. Uutta niveltä en ainakaan vielä tarvitse.

Tämän leikkauksen avulla saan mahdollisuuden treenata ja tehdä monipuolisesti erilaisia asioita. Ja mikä parasta koko jutussa: kipu lähtee pois! Ehkä sitten uskallan taas palata nykytanssiharjoitusten pariin. Leikkaus tehdään vasta esitykseni jälkeen. Tanssiteokseni Heräämisen esitän siis vielä vanhalla kalustollani. 

Polviongelmaisten vertaistukiryhmä Punkaharjulla.

Onneksi meillä on muutakin puhuttavaa kuin polvet ja terveyteen liittyvät asiat. Kävimme Sadun kanssa Tanhuvaaran kuntosalilla tekemässä omat ohjelmamme ja saatiin vaihdettua vähän tyttöenergiaa. Mustikkaan ei päästy, ne ovat vielä raakoja.

Ensi viikkoon!

Kommentit (0)

Seuraa 

KAUPALLINEN BLOGI Täytän lokakuussa 50 vuotta ja toteutan nuoruuden unelmani: nousen lavalle tanssijana. Koreografiasta vastaa Hanna Brotherus. Hyvinvointiani ja tätä blogia tukeeLääkärikeskus Aava. Tässä blogissa kerron matkasta kohti parrasvaloja. Tervetuloa mukaan!