Tunnetuin ruuanjakotilaisuus järjestettiin kaksituhatta vuotta sitten. Jakaminen sai ruuan riittämään ja riittämään Kaksi kalaa ja viisi leipää - ihmeellistä! 

Teoriassa saattoi olla kyse  siitä, että kun tarkemmin ajattelin tarkussani olikin omena ja toisella appelsiini, yhdellä eväsleipä - pelkästään niistä ei ollut jaettavaksi mutta vuosituhannen nyyttärit niistä tuli. Oli miten oli, jakamisella on uskomattomia vaikutuksia. Kun kaikki jakavat, jokaiselle riittää. 

Minä jaan omastani siksi että rakastan sinua. Kun minulla on jotain herkullista haluan sinunkin kokevan - jakavan - sen tunteen. Haluan sinun oikein keskittyvän siihen makuun ja haluan sinun savan kiinni siitä samasta hetkestä, haluan että tunnet samanlaista kuin minä. 

Jaettu maku on kaksinkertainen maku? 

Kun molemmat jakavat moninkertaistuu myös makuelämysten määrä ja syntyy keskustelua ja yhteisymmärrystä. Ravintolan jälkiruokalistalla on monta hyvää vaihtoehtoa kahdella lusikalla molemmat maistuvat ihanalle ja sanoitta katsot silmiin - ymmärrät. 

 

Silloin "ennenvanhaan" kun vielä oli tapana kokoontua pyhäaterialle, isännällä oli kunnia jakaa liha. Hienoissa tilaisuuksissa keittiömestari tuli leikkaamaan ja jakamaan lihan. Jakaminen on juhlavaa ja arvostavaa - asian "päällikkö" saa henkilökohtaisesti jakaa ruuan arvokkaimman osan. 

Kotioloissa jakaminen on ihan käytännöllistä: aikuiset tietävät mikä on paras pala ja oikea määrä lapset ja puolison tuntien.

Lapsia on hyvä opettaa jakamaan, helppo keino opettaa tasapuolisuutta on se että toinen jakaa ja se toinen saa valita ensin. 

"Kun jaamme toffeekakkua, yksi puoli meistä sanoo että se pitää jakaa oikeudenmukaisesti niin että kaikki saavat saman verran. Toinen puoli kehottaa meitä leikkaamaan itsellemme vähän isomman palan. Ihmisellä on siis monta motivaatiota. Ja on tilanteesta ja ihmisestä kiinni, mikä motivaatio on milloinkin niskan päällä. Mutta yksi synnynnäinen motivaatio, joka löytyy kaikilta normaalisti kehittyneiltä ihmisiltä on halu tehdä hyvää toisille ihmisille – erityisesti läheisillemme." Frank Martela - Valonöörit, sisäisen motivaation käsikirja

Jakakaa se ruokahetki - ainakin joskus. Kokeilkaa miten mukava on jutella vaan, kukaan ei ole missään muualla vaan juuri tässä, tämän hetken. Kaikki saavutettu kehitys mahdollistaa sen ettei yhdessä viettetty hetki ole mistään muusta pois, kaiken voi löytää haluamanaan aikana missä tahansa mutta tämän hetken voi jakaa vain nyt. 

Pestoboston on minusta jakamiseen soveltuva leipä. Se irtoilee kierresämpylöiden mukaisesti paloihin vaikka onkin kokonaisuus paistettaessa. Erinomainen perheleipä - kauniskin vielä.... ja maukas. 

 

Pestoboston 

5dl vettä
2tl suolaa
loraus siirappia 
1 ps kuivahiivaa 
noin 13 dl jauhoja osa rouheisia sämpyläjauhoja, osa vehnäjauhoja.
½ dl öljyä tai margariinia

1 dl pestoa
suolaa
 

Veteen sekoitetaan suola, siirappi. Lisää pari desiä jauhoja ja kuivahiiva sekoita voimakkaasti. Lisää jauhoja sen verran että taikina on puuromaista ja sekoita huolella sitkoa taikinaan. Lisää loput jauhot ja öljy. Taikina jätetään varsin pehmeäksi .

Peitä liinalla ja anna nousta noin puoli tuntia. Kaada taikina jauhotetulle pöydälle ja vaivaa taikinaa hetki - ei liikaa - ilmakuplat pois. Kaulitse noin puolen sentin paksuiseksi levyksi ja levitä pestoa tasaisesti. Voit levittää hiukan karkeaa suolaa peston päälle. Kääri taikina rullaksi ja leikkaa siitä neljän tai viiden sentin paloja. asettele palat irtopohjavuokaan. 

Pestobostonini laitan kylmään uuniin ja uunin asetan 200 asteeseen lämpiämään - lämmitysaika tekee toisen kohotuksen. Minulla on nopeasti lämpiävä uuni joten kokonaispaistoaika on noin 25 min. Minusta leivästä tulee kauniimpi näin paistettuna.

Jakakaa. 

 
 

Jos teet pestomuffinssi-sämpylöitä, kohota pöydällä kymmenisen minuuttia ja laita paistumaan 225 asteeseen lämpimään uuniin noin 15 min. 

Tehkää kotona jaettuja ruokia - kiinalaista - niin että jokainen ottaa riisikippoonsa ruokaa eri kipoista, tortilloja kun jokainen valitsee haluamansa täytteet, jokainen omanlaisensa pizzan jonka jokaisen sliceista kaikki saavat omansa, Kokeilkaa ja opetelkaa. Paitsi että jokainen saa omanlaisensa valikoiman, tulee myös ajateltua että kaikille riittää myös parhaita paloja. Se on jakamista. 

 

Toinen jakaa omastaan ja saa yhä lisää, toinen säästää yli kohtuuden ja on aina vain puutteessa. Sananlaskut 11:24

 

Torstai-teemalla rakkaudesta jatkan seuraavana torstaina aiheena huolenpito. Viime torstain aihe oli Rakastan sinua ruualla. 

Ruoka lohduttaa ja ruualla on erootiikkaankin vaikutusta.

Viikonloppuna kerron miten onnistuvat tippaleivät. 

 

 

Kommentit (6)

Seuraa 

Viikottainen kotona pidettävä Keittiömestaripäivä pulppuaa kotoisia ruokapuheita. Jokainen saa ja voi olla kokki - meillä kotona jopa keittiömestari. Meidän tavallinen nelihenkinen perhe syö kotona, tavallista ruokaa ja puhuu tavallisia asioita ja nauraa paljon. Kotona pidetään ruokahaasteita, teemaviikkoja, kokeiluja ja laskutoimituksia. Me ollaan superlahjakkaita - ainakin omasta mielestä ;) Saa tieto päivityksistämme fb sivulta. Blogin esittely.

Blogiarkisto

2016

Kategoriat

Instagram