Tämänkertaisen blogitekstin on kirjoittanut Jukka.

Joskus on pakko ostaa kalakukko, koska savolainen ruoansulatusjärjestelmä huutaa sitä ja jo tuoksu laukaisee sensorit päässä. 

Tänä keväänä päätin opetella tekemään muikkukukon itse, koska vaimo ei kotoaan kukkoperinnettä ole saanut. Tehdään meillä kaikki muukin ruoka itse, niin miksei sitten tämäkin. Kyse on kuitenkin yksinkertaisesta hommasta näin jälkeenpäin ajateltuna. 

Ensiksi avasin tietokoneen ja nettireseptejä lukemalla tutustuin aiheeseen ja olennaisimpaan termistöön. Muikku, läski, ruisjauho, voi ja suola, niistä on hyvä kukko tehty. Eroja oli sitten vehnäjauhon määrässä taikinassa ja kalan ja läskin asettelussa. Vai sanonko hienommin kerrosliha?  Semmoisen reseptin jossa puolet jauhoista on vehnää, hylkäsin heti kättelyssä, koska en ollut tekemässä pullaa.

Kun olin tutustunut aiheeseen riittävästi, soitin äidilleni, joka osaa sen oikeanlaisen minun maun mukaisen muikkukukon. Osasin kysyä asioita jotka askarrutti ja äiti osasi vastata niihin. 
Sunnuntain varasin paistamiseen.  Kukossa on vaiheittain tehtäviä hommia joka vaatii läsnäoloa. Helpotin urakkaa ja ostin valmiiksi peratut muikut.

Taikinan teosta kaikki alkoi. Puoleen litraan vettä laitoin 2 dl vehnäjauhoja, 4 dl ruisjauhoja, 2 tl suolaa ja 1 dl voisulaa, Vatkasin taikinaan vähän sitkoa ja lisäsin vielä 5 dl ruisjauhoa ja täsmäsin vielä ripauksilla alustaessa .  

Taikinan kaulin uuninpellin kokoiseksi  sentin  -10 mm, kuten me timpurit sanotaan - paksuiseksi levyksi, joka oheni reunoille. Keskelle levyä asetin ympyrään 1 dl riisiä imemään kosteutta, päälle 1 kg muikkuja väliin suolaa ripotellen. Päällimmäiseksi 400 g kerroslihaa (läskiä) ja suolaa. 
Alkoi se pelottavin vaihe kukon tekemisessä eli kuoren ummistaminen. Reunoille ylijäänyt osa kääntyi kukon kanneksi  ja aukkokohtiin varattu taikinapala liimautui tiiviisti veden avulla.

 

Folion ja voipaperin päällä köllöttävä kukko uuniin ruskistumaan vajaaksi tunniksi 250 asteeseen.  Tämä ruskistusvaihe on se, jossa kukko käy kiekumaan, jos saumat vuotaa, mutta tämä ei kiekunut.

Ruskistuksen jälkeen sivelin kannen voisulalla. Peitin kukon voipaperilla ja foliolla. Folion ja paperin yhdistin kukon alla oleviin.  Taas neljä tuntia aikaa puuhata jotain muuta.
Yhteensä viiden tunnin paistamisen jälkeen laitoin kukon pesäänsä eli vetäytymään. Käärin sanomalehteen ja pyyhkeisiin ja pujotin muovipussiin.

Tunsin jo mielihyvää onnistumisesta. Illemmalla avattiin kukko ja siltä se maistui, Muikkukukolta. 
Siinä mutustellessa sanoin vaimolle;  

Parhaat miehet ovat kokkeja! 

Jukka Laurio

 

Jukka on lupautunut kirjoittamaan joka kuukausi yhden ruoka-aiheisen blogin. Blogit löytyvät hakusanapilvestä sanalla Jukka.

Kommentit (2)

Pii
Liittynyt29.2.2016

Kiitos! Hyvää on ... oli... voita vielä sormista nuollaan :D

Jokainen voi olla kokki

Seuraa 

Viikottainen kotona pidettävä Keittiömestaripäivä pulppuaa kotoisia ruokapuheita. Jokainen saa ja voi olla kokki - meillä kotona jopa keittiömestari. Meidän tavallinen nelihenkinen perhe syö kotona, tavallista ruokaa ja puhuu tavallisia asioita ja nauraa paljon. Kotona pidetään ruokahaasteita, teemaviikkoja, kokeiluja ja laskutoimituksia. Me ollaan superlahjakkaita - ainakin omasta mielestä ;) Saa tieto päivityksistämme fb sivulta. Blogin esittely.

Blogiarkisto

2016

Kategoriat

Instagram