Alkuperäinen julkaisupäivä 16.6.16

East meets west. Fuusiokeittiö tarjoaa tällä kertaa yhtä suosikkiruokaani mukaellen rapumuikkua
Minun isäni oli Keikyästä - Porin ja Tampereen väliltä, ja äiti Säynätsalosta Keski-Suomesta. Meidän kotikeittiön halpa peruskala oli silakka, jonka nimeä varon täällä Itä-Suomessa lausumasta kalastajanakin toimineen puoliso-Jukan kuullen. 

Joskus Tampereella käydessä menen Kauppahalliin herkuttelemaan silakoilla. Tätä puutosta harva itäsuomalainen ymmärtää. Itäsuomalainen olen toki itsekin - syntyperäinen, minuun on kuitenkin istutettu se länsiperäinen ruokakulttuuri. Oikeastaan se ei juurikaan näy muussa kuin ruisleivässä, tuimuudessa ja silakassa. 

Järviympäristömme on kalansaaliiltaan merkittävä.

Vejetään nuottaa,
saadaan kallaa,
kissalle kiisket,
koiralle kuoreet,
ahvenet kylän akoille!
Isot kalat myödään,
pienet kalat syödään.

 Kups kalat konttiin!

Lorusta on unohtunut hauet, siiat, lahnat, kuhat ja mateet.

Minusta ei olisi kalastajaksi. Kalastajan ammatti on niin heittäytyjän ammatti: apulaitteista huolimatta on täysin luonnon päätettävissä mikä saalis on. Olen tyystin ulkoistanut kalastuksen. Luottokalastajani on Herrasen Janne tuolta Oravista. Kalansaaliini on tähän mennessä ollut turvattu. Lisäksi ostan välillä kuhaa myös paikalliselta kalastajalta. 

Järvikalan puhtaudesta minun ei ole ollut tarvetta olla huolissani. Sillointällöin mieltäni vaivaa lohen alkuperä, muttei kuitenkaan huoleksi asti. Ja mikromuoveista ei tarvitse keskustella. 

Kalaa tulisi syödä kerran tai pari viikossa ja se saattaa täyttyäkin meidän ruokapöydässämme. Kalan rasva on hyödyllistä ihmiselle. Vaikka kuinka kiinnittäisi huomiota rasvattomuuteen vitamiineista suurin osa sitoutuu juuri rasvaan ja rasvaton ihminen jää niitä vaille. Hyvän rasvan välttäminen ei edes painonhallintamielessä ole ensimmäisenä. Elimistön kulutusjärjestys on hiilihydraatti, proteiini ja rasva. Loistavasti suunniteltu elimistömme valmistaa rasvaa pahojen päivien varalle myös ylimääräisestä hiilihydraatista jos aineenvaihdunta ei ole oppinut ettei pahoja päiviä tule. Ja se elimistön rasvanvalmistus ei ole ollenkaan yhtä hyvää rasvaa kuin kaloissa on!

 

Rapumuikut 

Niinkuin huomaatte rapumuikuissa ei ole rapuja, ei edes alkuperäisessä rapusilakkareseptissä. Olen kuullut että koska rullatut vaaleanpunaiset kalarullat muistuttavat ravun pyrstöjä ruoka olisi saanut nimensä siitä. 

Silkoita saa valmiiksi "pihveinä" muikusta pitää poistaa ruoto. 

Ruoto irtoaa todella helposti: peukalolla painetaan kala auki ja ruoto nostetaan pois.

Kalat rullataan nahka sisäänpäin pieniksi rulliksi ja kastike kaadetaan päälle. 

 

800g muikkuja
1 dl paseerattua tomaattia
2 dl kermaa
suolaa
mustapippuria

tilliä
tomaattia siivuina

Kastike sekoitetaan ja kaadetaan muikkurullien päälle. Rullien päälle ennen kastiketta vielä reilusti tuoretta tillisilppua.

Koristellaan tomaattisiivuilla

Paistetaan 150 asteessa noin 45 min - voi paistaa pidempäänkin, kala saa olla täysin pehmennyttä.

 

 

 

Kommentit (2)

Seuraa 

Viikottainen kotona pidettävä Keittiömestaripäivä pulppuaa kotoisia ruokapuheita. Jokainen saa ja voi olla kokki - meillä kotona jopa keittiömestari. Meidän tavallinen nelihenkinen perhe syö kotona, tavallista ruokaa ja puhuu tavallisia asioita ja nauraa paljon. Kotona pidetään ruokahaasteita, teemaviikkoja, kokeiluja ja laskutoimituksia. Me ollaan superlahjakkaita - ainakin omasta mielestä ;) Saa tieto päivityksistämme fb sivulta. Blogin esittely.

Blogiarkisto

2016

Kategoriat

Instagram