Äitienpäivät onnistuvat aina. Siihen kun tarvitsee olla vain äiti. Lapset alkavat olla jo isoja, enää ei tarvitse tehdä hyviä valmisteluja ja olla sitten mahdottoman yllättynyt. 

Teeleivät ovat nuorimmaisemme "Utun" bravuuri. Tänään sänkyyn tuotiin porkkanateeleipiä sydänmenmuotoisia. Ja kyllä! yhdeksänvuotias osaa tehdä ne ihan itse. 

Tiuku hoiteli tottuneesti kakun. Persikkakakku yllätti iloisesti raikkaudellaan - väliin oli tehty persikkatäyte ja reunan kermavaahto oli ilmavaa ja sokerimäärä oli hillitty.  

Tänään minun ei tarvinnut tehdä mitään muuta kuin näytin Jukalle - siis miehelleni miten sisäfile renssataan - tai siis mikä tahansa kalvollinen liha. 

Kauan sitten pihaan kylvämäni parsat ovat alkaneet tuottaa lisäkettä muutamaksi kerraksi keväisin.  Parsaa, Jukan pippurikastike ja ihanaa perunamuusia. 

Pihvit paistumaan: mediumit paistumaan kun kysäksi paistettavat käännetään. 

Mummo ja minä saimme pienen sellokonsertin vielä ruokailun päätteeksi. On ihanaa olla äiti. 

Illalla katsastetaan paikkaa äitienpäivälahjaksi saadulle pihajasmikkeelle - eiköhän se sijoiteta parin muun kanssa "puistomme" oikeanpuoleiseen reunaan. 

Kaiken lisäksi varsinaisen WOW-hetken tarjosi oma luontomme .

Kommentit (0)

Seuraa 

Viikottainen kotona pidettävä Keittiömestaripäivä pulppuaa kotoisia ruokapuheita. Jokainen saa ja voi olla kokki - meillä kotona jopa keittiömestari. Meidän tavallinen nelihenkinen perhe syö kotona, tavallista ruokaa ja puhuu tavallisia asioita ja nauraa paljon. Kotona pidetään ruokahaasteita, teemaviikkoja, kokeiluja ja laskutoimituksia. Me ollaan superlahjakkaita - ainakin omasta mielestä ;) Saa tieto päivityksistämme fb sivulta. Blogin esittely.

Blogiarkisto

2016

Kategoriat

Instagram