Viime viikonloppuna löin varpaani johonkin kovaan sohvan alla. Kerääjä on iskenyt jälleen!

Sohvan alle oli jemmattu kaksi laatikkoa. Ne eivät ole olleet siellä ennen. Puinen laatikko ja musta pieni salkku eivät olleet ehtineet vielä edes pölyttyä. Uteliaisuuteni heräsi välittömästi ja avasin laatikot kauhun sekaisin tuntein. Paljastui, että laatikot olivat täynnä huolella säästettyjä 80- ja 90-luvun elektroniikkapelejä. 

Kun keräilijä kertoo tehneensä löydön, ostoperusteluita saattaa määritellä esineen jälleenmyyntiarvo tai harvinaisuus ”Olen aina etsinyt tätä” tai ”Näitä tulee harvemmin kohdalle näin hyväkuntoisina/näin edullisesti.”

Mutta: jälleenmyyntiarvolla ei ole mitään tekemistä keräilijän kanssa. Meni hetki ennen kuin ymmärsin tämän. Keräilijä harvoin suostuu myymään pois mitään kerran jo hankkimaansa. Päinvastoin hän vain alkaa metsästää lisää samaa sarjaa. Esimerkiksi lisää elektroniikkapelejä. 

Mistä on keräilyssä kyse? Tunnearvosta, aarteen etsimisestä ja löytämisen riemusta.

Mistä siis oikeasti on kyse? Tunnearvosta, aarteen etsimisestä ja löytämisen riemusta. Ei missään nimestä rahasta. Keräilijän on mahdollista tehdä hienoja löytöjä hyvin edullisestikin, sillä arvo on pääosin keräilijän päässä. Tulitikkuaskit, suolasirottimet, kynttilänjalat… Mikä sattuu milloinkin olemaan ”se” juttu. 

Game & watch Donkey Kong on klassikko vuodelta 1982
Game & watch Donkey Kong on klassikko vuodelta 1982

Elektroniikkapelit vievät monet varmasti muistoissa suoraan nostalgiseen nuoruuteen. Keräilijät herättävät omalla tavallaan esineiden tarinat eloon. He nostavat vanhan, jo unohdetun esineen tai huonekalun jalustalle, ja puhuvat siitä niin mielenkiintoiseen sävyyn, että muutkin innostuvat. Minutkin ylipuhuttiin hetkellisesti innostumaan näistä hauskoista peleistä. Jokaista pystyy vielä pelaamaankin. Löytö oli oikeastaan aika hellyyttävä. Keräilijäni on kuulemma poiminut elektroniikkapelejä talteen jo 25 vuoden ajan aina sopivien yksilöiden osuessa kohdalle.

P.s. Kuvausten jälkeen pelit pakattiin huolellisesti laatikkoon ja laatikko tungettiin luvan kanssa takaisin sohvan alle.

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

*UUSI BLOGI* 

Keräilijän talo on kurkistus non-mari-maailmaan, jossa elämä pyörii kauniiden yksityiskohtien ympärillä. Kodissamme pääosaa näyttelevät uudet löydöt, vanhat, erikoisetkin esineet ja aarteiden värittämä arki. Tämä on blogi elämäntavasta, säilytystilanpuutteesta, kirpputoreista ja huutokaupoista, hyvästä ruoasta ja tasapainoilusta luopumisen, fiilistelyn ja hamstraamisen välillä. Tervetuloa mukaan! 

 

Kirjoittaja: Elina Backman on markkinointiviestinnän asiantuntija ja keräilijän vaimo. 

Keräily: Oliver Backman on kokki, muotoilija ja vanhan tavaran entusiasti.

Oliverin kirja ”Ullakon aarteet” (Otava) ilmestyi lokakuussa 2017. Se on opas vanhojen tavaroiden tunnistamiseen.

 

Tavoitat meidät tästä

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin

Instagram