Pihasaunan kiukaan lasiluukun läpi heijastuva tulen välke tanssii puuseinillä. Olo on raukea pehmeästä lämmöstä, joka löylyä heitettäessä nipistelee hartioita. Nuori rouva kertoo ensi kohtaamisestaan miehensä kanssa ja siitä varmuudesta mikä kosintatilanteessa molemmilla oli. Varmuus huokui rouvan saunan kuulauttamilta kasvoilta edelleen. Tarinaa kertoessaan hänen kauniin tummista silmistä paistoi kiitollisuus.

Peseydyttyäni siirryn ulos vilvoittelemaan, istun pihasaunan rappuselle pyyhkeeseen kääriytyneenä. Järveltä puhaltava napakka syystuuli tuntuu viileälle muttei kylmälle. Pimeässä illassa kuulen kuinka aallot hakkaavat rannan kivikkoihin ja taivaalla loistava kuunsirppi koittaa heijastaa kuvaansa järvenpintaan mutta aallokko tekee kuvasta epätarkan.

Nostan katseeni ylös, taivas on täyttynyt tuhansin tähdin. Ihailen niiden paljoutta ja mietin omaa kiitollisuuttani ja varmuuttani. Tunnen voimakkaan halun ja kai tavallaan tarpeenkin olla yhdessä mieheni kanssa ja joskus tunnen myös menettämisen pelkoa, mutta sellaista loppuelämän kestävää varmuutta en pysty edes kuvittelemaan.

Naistenlehden otsikot kilpailevat toinen toistaan hienommilla rakkaustarinoilla kuinka julkkikset tiesivät heti että nyt olen löytänyt kumppanin kenen kanssa olla elämänsä loppuun saakka. Onko minun rakkauteni sitten jotenkin heikompaa laatua, koska haluan olla mieheni kanssa nyt enkä halua miettiä asioita sen pitemmälle. Olen myös kiitollinen monista asioista, terveydestä, työstä, perheestä, puolisosta, ystävistä ja siitä ajasta minkä saan käyttää itseleni tärkeisiin asioihin.

Kiitollisuudesta on tullut uusi muoti ilmiö, kaikkialla kehoitetaan nauttimaan ja olemaan kiitollinen. Eräs itselleni rakas ihminen sanoi kerran mieleeni painuvasti tapahtuma rikkaan ja raskaan vuoden jälkeen olevansa täysin väsynyt olemaan vaan kaikesta kiitollinen, kun aina pitäisi jaksaa hokea sitä. Olla kiitollinen kauppakassin revetessä parkkipaikalle ettei juuri ostamat elintarvikkeet valuneet pitkin asfaltoitua pihaa tai kiitollinen siitä kun varpaan potkaistuaan pöydän jalkaan vältyttiin murtumalta. Kiitollinen työstä mutta samalla peläten tulevansa sivuutetuksi jonkun nopeamman, paremman ja oppineemman tieltä.

Mitä se kiitollisuus sitten on? Tuulen viileys saa minut siirtymään sisälle pukeutumaan. Vietämme vielä mukavan illan tämän hurmaavan nuorenparin kanssa ja vaihdamme ajatuksia. Kello on jo lähes puolen yön kun lähdemme mieheni kanssa ajamaan kotiin. Ajomatkaa on yli tunnin verran, mutta onneksi saan istua apukuskin puolella. Tie on mutkainen ja hirvistä varoittavia merkkejä näkyy tasaisin välimatkoin. Auton hurina ja puhaltimesta tuleva lämpö saavat minut nukahtamaan. Herään pökkyräisenä vasta auton pysähdyttyä kotipihaamme. Päästyäni sänkyyn käperryn mieheni kainaloon halaten häntä ja kuiskaan;  Kiitos kun toit meidät turvallisesti kotiin.

Kommentit (0)

Seuraa 

Maanläheisiä hetkiä ja tunteikasta mietiskelyä herkkujen äärellä.

Blogiarkisto