Saan epätoivoa sisältävän sähköpostin rakkaalta äidiltäni. Hänen kaupunkiasuntonsa taloyhtiön vaatimuksin oli talon pihamaalle suoritettu kesän aikana salaojitus ja patolevyjen asennus.
 
Sateisen kesän jälkeen mullokselle myllätty pihamaa oli surullinen näky. Raadollisin ottein revityn työskentelyn jälkeen vanhat pihalaatoitukset ja terassin tekeleet oli kasattu pihan reunuksille odottamaan siirtymistä kai kaatopaikalle. Epätoivoisemmaksi asian teki vielä entisestään ajan puute ja jos haluaisi säästää aikaa ja antaa tehtävän ammattilaisen hoiviin tulisi hinta aivan kohtuuttomaksi pihan vähäisiin neliöihin nähden.
 
Salaojitusremontti oli jo vaatinut asukkaiden rahapusseihin kurkistelua. Pihasuunitelija oli kyllä innokas toteuttamaan pihamaan, mutta pelkkä suunnitelma ilman vielä ainuttakaan kiven siirtoa olisi maksanut useita satasia.
 
Luin viestin ja ymmärsin epätoivon koska se iski itseenikin. Kirjoitin lohdullisen vastauskirjeen ja lupasin yrittää auttaa parhaani mukaan. Siitä viestittelystä lähtikin käyntiin uudenlaisen homman suunnittelu. Ensin tarvittiin talkooporukkaa. Se ei onneksi ollut vaikeaa koska jo sisaruskatraastamme sai tehokkaan tekijätiimin siippojen lisävahvistuksella. Päätimme pitää talkoot yllätyksenä äidille. Sovimme pääteemaksi kierrättämisen ja mahdollisimman alhaiset kustannukset. Sain udeltua äidiltä hänen toiveensa ja vietyä läpi muutaman ehdotuksen.
 
Edellisenä iltana ennen talkoita paljastin äidille osallistujajoukon joka oli odotettua suurempi. Lupasin että töistä palatessaan hänen pihamaansa näyttäisi kauniille surkean näköisen mulloksen sijaan.
 
Aamulla jo ennen syksyisen usvan hälvenemistä talkooporukka kokoontui ja rupesimme välittömästi hommiin. Päivästä oli luvassa onneksi mukavan aurinkoinen. Takapihan mullosta kaivettiin hieman pois ja reilun kuuden neliön alalle asennettiin ystävän piharemontista ylijäänyt suodatinkangaspalanen. Päälle kärrättiin soraa pihan liepeiltä. Vanhoja laattoja pinottiin terassin jalkojen alle anturoiksi.

Käytimme terassin rakennukseen kuormalavoja joiden rakoja pienennettiin ja pinnat käsiteltiin töistäni saadulla kelon värisellä terassikyllästeellä. Terassin valmistuttua laatoista tehtiin vielä polku pihan perälle asti kukkapenkin viereen. Vanhoista joulukukka-asetelmista säästetyistä ruukuista tuli kauniit aluset kanerville. Muuan vuosi aikaisemmin löysin roskakatoksesta lyhdyn jonka poimin talteen ja nyt se sai hyvän kodin näköesteenäkin toimivan kuormalavahyllyn päällä jonka ruuvasimme terassin reunaan kiinni. Lisäsimme vielä terassille siskoltani ylijääneen puutarhapöydän. Näin piha oli nurmikon kylvöä vaille valmis.

 

Istuimme yhdessä valmiin terassin reunalla ja olimme tyytyväisiä päivän saavutuksiin. Pian ovi aukesi ja äidin epäuskoinen ilme palkitsi päivän työn. Ylpeinä esittelimme työnjälkemme ja saimme äidiltä kiitolliset halaukset.

“Olemme täällä niin lyhyen hetken, 
joten emmekö käyttäisi sen ajan tekemällä jotain hyvää
itsellemme ja muille.”

Kommentit (0)

Seuraa 

Maanläheisiä hetkiä ja tunteikasta mietiskelyä herkkujen äärellä.

Blogiarkisto