©kerrojokujuttu

Lopuillaan oleva ruska hehkuu

kaikissa keltaisen sävyissä.

Olen aarrejahdissa, etsimässä

kullankeltaisia haapojen latvuksia,

pronssinruskeita sanajalkakasvustoja,

kuparinpunaisia pihlajanlehtiä.

 

Vielä hetken lehdet puissa ja maassa

valaisevat pilvisen päivän,

ennen kuin tuulet varistavat oksat paljaiksi.

Auringon säteet osuvat nyt jonnekin muualle,

mutta kesän valo on varastoituna syksyn lehtiin.

Kunnes maahan varissut karike

maatuu ikuisessa kiertokulussa,

jossa materia kiertää ja energia virtaa.

 

Kuraiselle metsätielle pudonneet lehdet ovat kuin

kultahippuja,

pronssilehviä,

kuparikolikoita.

Haravoin katseellani kaikkea kalleutta,

kylven siinä kuin Roope rahasäiliössään.

Turhaan ei voi hehkuttaa

vuodenaikojen rikkautta.

Talletan tämän hetken ja hyvillä mielin

aloitan laskeutumisen talvilevolle.

 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Maalla kasvanut ja taajamaan kotiutunut kirjoittaja tykkää tarinoista. Kiinnostuksen kohteita ovat arki ennen ja nyt, mikrohistoria, itsetekeminen, kirjoittaminen, perhe, ympäristö ja kulttuuriperintö. Arkiset havainnot nostavat pintaan muistikuvia. Näitä juttuja kerron tässä blogissa, vuodenkierron rytmissä.

Hae blogista