©kerrojokujuttu

 

Se makaa hiljaa paikallaan ja odottaa.

Se puhuu pelkällä tummalla olemuksellaan.

Se sanoo että pian on aika riisua raskas talvitakki ja pukea ylle liehuvahelmainen kesäviitta.

Se sanoo selkäänsä kutisevan, kun jääpuikot kihelmöivät pinnan alla.

Se sanoo, että haluaisi jo hengittää vapaasti ja antaa tuulen huuhtoa kasvojaan.

Se sanoo muistavansa kaikki talven reitit pinnalle piirtyneen karttansa avulla.

Se lupaa jälleen kesällä rakentaa uudet sillat, auringonkultaiset ja kuunhopeiset.

Se lupaa kelluttaa uimarit ja kantaa veneet yli aaltojen.

Se sanoo, minä jätän pian harteiltani tämän talven.

Tule sinä vuorostasi uusi kesä ja tuo lempeät laineet.

 

©kerrojokujuttu

Kommentit (0)

Seuraa 

Maalla kasvanut ja taajamaan kotiutunut kirjoittaja tykkää tarinoista. Kiinnostuksen kohteita ovat arki ennen ja nyt, mikrohistoria, itsetekeminen, kirjoittaminen, perhe, ympäristö ja kulttuuriperintö. Arkiset havainnot nostavat pintaan muistikuvia. Näitä juttuja kerron tässä blogissa, vuodenkierron rytmissä.

Kategoriat