©kerrojokujuttu

 

Mitä yhteistä on kävelemisellä ja oivaltamisella? Entä kävelemisellä ja muistamisella?

Pari vuotta sitten olin opintovapaalla, opiskelin kirjoittamista. Kun kurssien deadlinet painoivat päälle ja samanaikaisesti kaikki kirjoittamisen ideat tuntuivat olevan hukassa ja tekstit jumissa, huomasin että oli parasta laittaa hetkeksi pillit pussiin ja lähteä ulos kävelylenkille. Metsässä kävellessä mieli lepäsi, vaikka samalla joko enemmän tai vähemmän tiedostaen, työstin tekstiä mielessäni. Lenkillä saatoin muistaa jotain aiheeseen liittyvää tai keksiä tekstiin kokonaan uuden näkökulman. Kotiin palatessa yleensä tiesin, miten jatkaisin keskeneräistä työtäni.

Vähän aikaa sitten löysin tälle omakohtaiselle havainnolle selityksen. Aivotukija Minna Huotilaisen mukaan kävely auttaa kognition avautumisessa, eli siinä että aivot pääsevät parhaaseen mahdolliseen suorituskykyynsä. 'Kaikki liikuntalajit parantavat aivojen muistikeskuksen eli hippokampuksen toimintaa ja aivojen verenkiertoa, mutta tiedonkäsittelyn kannalta tehokkainta on tutkitusti kävely. Nimenomaan kävellessä tehtävä askellus eli jalkojen rytminen liike on aivojen kannalta olennaista. Lisäksi se, että kävellessä katsotaan eteenpäin, ikään kuin tulevaisuuteen.'

Todistetusti käveleminen siis auttaa aivoja tiedon järjestelemisessä, yhdistelemisessä ja uusien asioiden oivaltamisessa. Hyvin järkeen käypää ja tämän olen monesti kokenut myös blogitekstieni kanssa. Parhaat kirjoittamisen ideat tulevat vastaan, luonnollisesti, kävelylenkillä.

Entä sitten, jos vaihdamme kävelysuuntaa ja askellamme taaksepäin? Tätäkin ovat kognitiotieteilijät tutkineet ja todenneet, että takaperin kävelemisellä ja muistamisella on yhteys toisiinsa. Takaperin kävely parantaa lähimuistia.

Tämä kuulostaa sen verran mielenkiintoiselta, että taaksepäin askeltamisen tekniikkaa on kokeiltava lenkillä. Edellä mainittu tutkimus liittyy lähimuistiin, mutta ajattelen kurottaa hieman pidemmälle menneisyyteen ja tehdä katsauksen kuluneeseen vuoteen takaperin kävellen.

Tututussa tasaisessa lenkkimaastossa (varmistettuani ensin, ettei näköpiirissä ole muita kävelijöitä:) etenen selkä edellä menosuuntaan, näkemättä minne olen menossa ja samalla maisema josta tulen, loittonee minusta.

Keskityn ja otan hitaasti kaksitoista askelta takaperin. Joka askeleella muistelen kuluneen vuoden kutakin kuukautta. Tuntuu toimivan. Kotona kirjoitan mieleen nousseet kohokohdat ylös ja voin todeta, että kulunut vuosi on ollut hyvä. Siihen on mahtunut monia ikimuistoisia juhlia: syntymäpäiviä, lakkiaisia, väitöskaronkka, häät. Vuoden aikana olen tehnyt sekä yksin että yhdessä perheen kanssa useita mieliinpainuvia matkoja. Monta haavetta ja suunnitelmaa on toteutunut. Paljon on ollut ihan tavallista hyvää arkea töissä ja kotona, mutta myös monia lähiluonnossa ja mökillä elettyjä hetkiä.

Kyseisen takaperin kävelyn ja muistin yhteyttä tutkineen tutkimuksen mukaan myös pelkästään mielikuva taaksepäin kulkemisesta auttaa muistamaan paremmin. Kun kerran olen päässyt vauhtiin, otan mielessäni aimoharppauksen suoraan lapsuuden uudenvuoden aattoiltaan.

Tuvassa on hämärää, vain joulukuusessa kynttilät, seinäkello tiksuttaa vuoden viimeistä tuntia. Äiti istuu kiikkutuolissa ja kuuntelee radiota. Siellä tumma naisääni lausuu Eino Leinon Hymyilevää Apolloa, loputtoman pitkältä tuntuvaa runoa. Kohta valettaisiin tinat ja tulkittaisiin niiden varjoista enteitä. Joko tuomiokirkon kello löi kaksitoista kertaa? Pian opettelisimme kirjottamaan uuden vuosiluvun.

 

'Kuka tietävi, mistä me tulemme
ja missä on matkamme määrä?
Hyvä että me sitäkin tutkimme.
Ei tutkimus ole väärä.
Mut yhden me tiedämme varmaan vaan:
Me olemme kerran nyt päällä maan
ja täällä meidän on eläminen,
miten taidamme parhaiten.'

-Eino Leino, Hymyilevä Apollo.

 

Hyvää uutta vuotta 2019!

 

©kerrojokujuttu

©kerrojokujuttu

Kommentit (0)

Seuraa 

Maalla kasvanut ja taajamaan kotiutunut kirjoittaja tykkää tarinoista. Kiinnostuksen kohteita ovat arki ennen ja nyt, mikrohistoria, itsetekeminen, kirjoittaminen, perhe, ympäristö ja kulttuuriperintö. Arkiset havainnot nostavat pintaan muistikuvia. Näitä juttuja kerron tässä blogissa, vuodenkierron rytmissä.

Hae blogista

Kategoriat