Elämä on oikeastaan jatkuvaa isompien ja pienempien tapahtumaketjujen sarjaa. Yksi asia johtaa toiseen ja toinen kolmanteen. Tämä on pieni juttu syy-seuraus-ketjusta nimeltään lumipyryefekti.

Lähdetään liikkeelle vaikka siitä, että maanantai-iltana tv-uutisten meteorologi ennustaa, että tiistaina maahamme saapuu lännestä voimakas matalapaine, joka tuo mukanaan laajoja lumisateita. Tiistaiaamupäivän aikana saderintama tosiaankin saapuu ja iltaa kohti lumipyry vaan sakenee. Parikymmentä senttiä uutta lunta tiistai-iltana tarkoittaa puolestaan sitä, että koko kylän aurauskalusto on liikenteessä varhain keskiviikkoaamuna.

Niinpä sitten keskiviikkona, vähän ennen aamuneljää herään ohikolistelevaan auratraktoriin. Sitten käy kuten usein käy, kun herkkäuninen huomaa olevansa pikkutunneilla hereillä: ajatukset alkavat kiertää tekemättömissä töissä, opinnoissa, harrastuksissa, erilaissa määräajoissa ja tietenkin pikavauhtia lähestyvässä joulussa.

Kirjan lukemiset, rentoutusohjelmat, unimusiikit, podcastit, areenan musiikkiohjelmat, erilaiset nukahtamiskeinot on vuosien mittaan koeteltu, mutta taaskin sorrun kännykän räpeltämiseen, mikä on tietenkin virhe, koska se virkistää entisestään. Puoliviideltä seuraa viimeinen vilkaisu kännykkään ja uusi yritys saada unen päästä kiinni.  Ajatukset ovat jo lähdössä tutulle radalleen, kun alitajunnasta putkahtaa seuraava neuvo: ajattele seuraavaksi sellainen ajatus, jota et ole koskaan aiemmin ajatellut.

.

.

.

Ja mikä se uusi ajatus olikaan? En osaa sanoa, koska nukahdin saman tien ja nukuin kuin tukki aina kellonsoittoon asti. Puoliseitsemältä herätessä muistin vain tuon itse itselleni antamani neuvon, joka oli onnistunut katkaisemaan samanlaisena toistuvien ajatusten kehän. Heureka! Olin keksinyt toimivan, kaikille sopivan unilääkkeen.

Ennen ajattelematon, uusi ajatus oli varmaan joku ulommalle aivokuorelle seikkailemaan lähtenyt ajatuksensäie.  Kun saan siitä kiinni, kirjoitan sen ylös. Kuka tietää, ehkä se päätyy vielä tänne blogiini.

Kiitos sinulle lukijani, kun jaat näitä juttuja kanssani.

Hyvää ja stressitöntä joulunaikaa & uusin ajatuksin kohti uutta vuotta!

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Maalla kasvanut ja taajamaan kotiutunut kirjoittaja tykkää tarinoista. Kiinnostuksen kohteita ovat arki ennen ja nyt, mikrohistoria, itsetekeminen, kirjoittaminen, perhe, ympäristö ja kulttuuriperintö. Arkiset havainnot nostavat pintaan muistikuvia. Näitä juttuja kerron tässä blogissa, vuodenkierron rytmissä.