©kerrojokujuttu

Keväällä panin merkille kasvin vaalean vihreät terhakat versot. Ne puskivat itseään kohti valoa lenkkipolun varren tienpenkalla ja hujahtivat hetkessä pituutta. Ennen kuin huomasinkaan, oli jo keskikesä ja versojen latvoissa kukinnot valmiina avaamaan nuppujaan. Heinäkuussa kukkivat kasvustot loistivat aniliininpunaisina, terävänä vastavärinä kaikelle kypsälle vihreydelle. Vasta kesän lopulla pysähdyin kuitenkin kunnolla katsomaan kasvin olemusta. Tuttu ja tavallinen joka paikan kasvi, maitohorsma. Mitä erikoista siinä oli?

Valkoinen siemenhöyty peitti maitohorsman lakastuneita kukintoja kuin valkoinen vanu, jota on tyynyjen sisällä. Seuraavalla viikolla tuuli oli jo ehtinyt kuljettaa valtaosan siemenistä muualle, mutta osa oli vielä kiinni äitihorsmissa. Kuvasin haalentuneita kasvustoja, joissa oli jäljellä aavistus punaista ja yksittäisiä kukkiakin siellä täällä. Ne hehkuivat valoa alkusyksyn hämärtyvässä illassa ja niillä tuntui olevan jokin viesti.

Sitten silmiini osui Osma Naukkarisen kolumni ’Horsmansiementen opissa’ jossa hän kirjoittaa, miten taivaalla leijailevat horsmansiemenet muistuttavat kesän loppumisesta: ’Kuten horsma päästää irti siemenistään, on pohjoisen ihmisen hellitettävä kesästä ja toivotettava syksy tervetulleeksi.’ Hyvin sanottu. Jaan myös Naukkarisen koluminin ajatukset ihmisen ja luonnon yhteydestä ja läsnäolon tärkeydestä ympärillämme aukeavalle luonnon kauneudelle, jonka osana itsekin olemme.

Japanilaisilla on termi mono no aware, joka tarkoittaa tietoisuutta kaiken katoavaisuudesta, ja juuri siksi, kauneuden arvostamista. Mono no aware on tila, joka aiheutuu liikutuksesta, jota ihminen kokee maailman kauneuden ja sen katoavuuden edessä. Kirsikankukilla on tässä suhteessa japanilaisille erityinen merkitys ja kirsikkapuiden kukinta eli hanami on yksi Japanin tärkeimmistä vuotuisista kansanjuhlista.

Lakastuvat maitohorsmat viestittivät pitkän, hienon kesän lopusta. Ne muistuttivat pysähtymisestä, läsnäolosta, katoavasta hetkestä, jonka kauneuden sain kokea. Kiitos, horsman höytyvien mono no aware. Tervetuloa syksy!

 

©kerrojokujuttu

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Maalla kasvanut ja taajamaan kotiutunut kirjoittaja tykkää tarinoista. Kiinnostuksen kohteita ovat arki ennen ja nyt, mikrohistoria, itsetekeminen, kirjoittaminen, perhe, ympäristö ja kulttuuriperintö. Arkiset havainnot nostavat pintaan muistikuvia. Näitä juttuja kerron tässä blogissa, vuodenkierron rytmissä.

Hae blogista

Kategoriat