Neljällä pyörällä kulkeva oranssi laatikko on liikkeellä aamuvarhain. Se pysähtyy merkistä ja ottaa joukon häliseviä nuoria naisia kyytiin. Postiauto ajaa mutkaista vanhaa maantietä kierrellen mäet, kylät, talot ja kolmelta sivulta yhden navetankin. Vuosikymmen myöhemmin kiemurainen vanha maantie korvataan suoralla pikitiellä, jota pitkin kirkolle pääsee pikavauhtia. Mutta siitä ei näinä työmatka-aamuina ole tietoakaan, vaan katse on pidettävä tiukasti eteenpäin, jos mielii välttyä matkapahoinvoinnilta. Ensimmäinen kesätyöpaikka on merkkipaalu 12-vuotiaan elämässä. Tukena ja turvana ovat isosisko ja serkku kavereineen, kaikki jo kokeneita mansikanpoimijoita.

Maatilan pihapiiri lepää kallioisen mäen päällä - päärakennus, aitat ja navetta muodostavat neliön mallisen kehän. Sitä kutsutaan umpipihaksi, mutta tämän nuori mansikanpoimija oppii vasta vuosien päästä. Eväät ja muut omat tavarat jätetään aamuisin viileisiin aittoihin. Mansikkaviljelmät ovat etelään ja länteen viettävillä lämpimillä rinnepelloilla. Pellonlaidalla kullekin poimijalle annetaan poimintavasu ja osoitetaan oma työmaa, loputtoman pitkältä näyttävä mansikkapenkki.

Mansikat napsahtelevat vasuun, joka hilautuu aina puoli metriä kerrallaan käytävällä eteenpäin. Aurinko porottaa pienen poimijan selkään. Mansikkapenkki kahisee, kun kädet lehteilevät kypsiä marjoja ja aina välillä auringolta maistuva mansikka menee poimijan omaan suuhun. Se antaa energiaa ja auttaa jaksamaan. Konttausasennossa puutunut selkä saa hieman verryttelyä täyden mansikkavasun palautusreissulla. Ruokatuntiin mennessä pieni poimija on jo kehittänyt itselleen työrutiinin.

Ruokatunnilla syödään eväsleipiä viileissä aitoissa, juodaan pullosta marjamehua ja levätään. Saniteettitilat ovat katoksen ulkohuussissa ja kädet pestään saunan kaivolla. Sitten työ jatkuu taas. Mansikkamaalla supistaan, koska poimijana on myös menestynyt juniorijääkiekkoilija. Tämä tuleva NHL-tähti ei kaiketi ole niin mansikkatienestien perään, vaan keskittyy kavereineen lähinnä marjojen syömiseen ja mansikkasotimiseen. Parin päivän päästä häntä ei enää työmaalla näy.

Mansikanviljelijä ohjeistaa poimijoita laittamaan homeiset mansikat rivin keskelle. Pieni poimija irrottaa homeesta harmaat mansikat ja asettelee ne kieli keskellä suuta mansikkapenkin keskelle. Mielessä hänellä käy kyllä ihmetys, miksi ne juuri sinne pitää laittaa muita marjoja homehduttamaan? Joskus paljon myöhemmin pienelle poimijalle selviää, että homeiset marjat pitääkin laittaa käytävän keskelle, mahdollisimman kauas mansikkapenkistä.

Punnituspaikalla pellon laidalla raikaa mankka. ’Tummat silmät, ruskea tukka’ laulaa iskelmätähti, jolla itselläänkin näyttää c-kasetin kansikuvan perusteella olevan ruskea tukka, sievästi latvoista ylöspäin taivutettu.  Vuosikymmeniä myöhemmin sama artisti on edelleen kovassa vedossa, vailla pienintäkään harmaantumisen merkkiä.

Parin työpäivän jälkeen nuori poimija toimii jo varmoin ottein ja saa uurastuksestaan ensimmäisen tilin, monta markkaa puhtaana käteen. Rahat menevät säästöön, niillä hän hankkisi ainakin merkkareita ja uuden penaalin ennen koulujen alkua. Nuoresta mansikanpoimijasta tuntuu vahvasti siltä, että hän on matkalla kohti aikuisten elämää.

Kommentit (2)

Vierailija

Peukkuja uudelle blogille ! Mansikat maistuivat suussa ja lämpö kihelmöi niskassa. K&P

Seuraa 

Maalla kasvanut ja taajamaan kotiutunut kirjoittaja tykkää tarinoista. Kiinnostuksen kohteita ovat arki ennen ja nyt, mikrohistoria, itsetekeminen, kirjoittaminen, perhe, ympäristö ja kulttuuriperintö. Arkiset havainnot nostavat pintaan muistikuvia. Näitä juttuja kerron tässä blogissa, vuodenkierron rytmissä.