Vain muutama päivä jäljellä, kun tyttären perhe suuntaa kohti Amerikkaa ja talo Nuutajärvellä hiljenee taas. Nyt jo mieleen hiipii haikeus.  Seuraavan kerra tapaamme jouluna ja aika siihen tuntuu pitkältä. Onneksi nykytekniikka antaa mahdollisuuden pitää yhteyttä hyvin ja kuulumisten vaihtaminen onnistuu mutkattomasti. Ihania muistoja on saatu kerättyä tältäkin kesältä. On juhlittu synttäreitä, on paistettu mustikkapiirakat kesän ensimmäisistä mustikoista yhdessä, on tehty yhteisiä uimareissuja, osallistuttu kukkakilpailuun, on halattu ja naurettu yhdessä. Lapsista pursuava energia antaa virtaa kummasti itsellekin. Aurinkoa on saatu yllinkyllin, joten näillä eväillä jaksaa taas suunnata kohti syksyä.

Nuutajärvi on saanut tänä kesänä paljon vierailijoita. Näin uskoisin, vaikka laskennallista tietoa minulla ei olekaan. Myymälät ja ravintola Sylvi on näyttänyt usein täyttyvän turisteista. Ikävä kyllä, kylässä on käynyt vieraita väärilläkin asioilla. Venevarkaita kylään ei olisi kaivattu, mutta sellaisiakin näemmä on liikkeellä. Toivottavasti pysyvät jatkossa pois näiltä nurkilta. Ikävää on ollut myös paikallisia järviä haitannut sinilevä. Ongelman eteen on tehty töitä ja toivottavasti tuloksellisesti. Ehkä valistus saa aikaan sen, että kaikki asiaan vaikuttavat kantavat vastuun ongelmasta. Kesä jatkuu vielä ja joku mielenkiintoinen tapahtumakin voi löytyä Nuutajärveltä. Kannattaa seurata!

Oma mieli myllertää vähän levottomana. Koti on Tampereella, mutta täällä Nuutajärvellä vietetty kevät ja kesä on tehnyt vaikutuksen mielenkiintoisella tavalla. Nyt on ollut mahdollisuus havainnoida itseään aivan uudesta näkökulmasta. Ihminen voi luulla tietävänsä itsestään paljon. Voi ajatella virheellisesti, että elämä jota nyt elän, on juuri sitä minulle oikeaa elämää, mutta jos uskaltaa pysähtyä kysymään itseltään, onko todella niin, voi joutua yllättymään.

 Olen asunut Tampereella yksitoista vuotiaasta asti ja kokenut sen todellakin kotipaikakseni. Miehenikin on asunut Tampereella ja sen lähikunnissa. Juuret meillä molemmilla on maaseudulla. Pistää miettimään, onko lapsuuden juurilla niin suuri merkitys, että näin ikääntyessä alkaakin kaivata takaisin sinne lapsuuden kaltaisiin maisemiin. Tyttären perheen palattua Amerikkaan asettelemme taas omat kimpsumme ja kampsumme taloon ja kuulostelemme mihin sisin meitä kutsuu. Vieläkö kerran pitää pakata tavarat ja kutsua muuttoauto paikalle. Ikäisemme pariskunnat ovat yleensä jo vakiintuneita asuinpaikkaansa, mutta meille muutot ovat elämän varrelta niin tuttuja, että mahdoton ajatus ei olisi jos koti koottaisiin vielä uuteen paikkaan.

Olen seurannut lehdistä kirjoittelua ihmisten asenteista maaseutua kohtaan. Tutkimustakin on aiheesata tehty, jossa on ilmennyt suurimman osan suomalaisista haluavan pitää maaseutua asuttuna. Kuitenkaan maalle muuttoa kohtaan ei ole suuria intohimoja palveluiden ja työpaikkojen puuttumisen vuoksi. Nykyisin etätyö mahdollistaa joillekin muuton paremmin. Lasten koulukuljetukset on maaseudulla hoidettu kiitettävästi. Harrastus mahdollisuuksia on rajallisesti, mutta maaseutuhan tarjoaa niitä jo itsessään, jos vain osaa niihin tarttua. Sisustuslehdet esittelevät toinen toistaan ihanampia entisöityjä taloja ja se onkin ilahduttava suuntaus, että myös tämän aihepiirinlehdissä tuodaan esille maaseutua vaihtoehtoisena asuinpaikkana. Se, että vanhoja taloja on alettu arvostamaan uudestaan, on hyvä asia. Kauhistelen kaikessa kertakäyttökulutusta ja se koskee myös taloja. Suren maaseudun autioitumista, sen tyhjeneviä taloja ja kaupparakennuksia. Päättäjämme suuntaavat kaikki rahavirrat kasvukeskusten kehittämiseen ja maaseutu jää jalkoihin. Silti jaksan vielä uskoa, että osa ihmisistä kyllästyy kaupunkeihin ja hakeutuu maaseudun rauhaan. Maaseutu tarjoaa myös vapaa-ajan asumiseen monia mahdollisuuksia. Aina ei tarvitse hankkia kallista rantapaikkaa, vaan viehättäviä vapaa-ajan keita löytyy muualtakin ja huomattavasti edullisemmin. Huomaan hurahtaneeni maaseutuun ja houkkutelen tänne muitakin. Maalla on niin mukavaa!

 

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

"Kesätalkkarina" oleminen innoittaa minua kirjoittamaan maaseudun elämästä ja ennenkaikkea  elämästä Nuutajärven idyllisessa lasikylässä. Nuutajärvi sijaitsee Pirkanmaalla Urjalan kunnassa. Nuutajärven kylällä on pitkä historia lasikylänä aina 1700-luvulta lähtien. Kylässä voi vielä aistia menneisyyden, vaikka lasitehtaan toiminta onkin jo loppunut. Kylän raitit ja vanhat,  historialliset rakennukset saavat minut unelmoimaan mitä kaikkea kylä voisi tarjota tämän päivän ihmisille asuinympäristönä ja matkailijoille virkistyskohteena. Täysin kuollut kylä Nuutajärvi ei suinkaan olen, joten haluan blogeissani esitellä sinulle kylää ja kutsua sinua tutustumaan siihen.  

Blogiarkisto