Melkein yllättäen kävi niin, että kaikki lapset olivat yhtä aikaa

poissa kotoa, kokonaiset kaksikymmentäkahdeksan tuntia.

Viikon varrella tämä harvinainen mahdollisuus

paljastui, epäilin silti vahvasti ettei se toteudu.

Pessimisti ei pety asenteella on hyvä elää.

Edellisen kerran vietimme vuorokauden kahdestaan toukokuussa.

Perjantaina, kun kaikki oli jo melkein varmaa appiukko soitti

ja ilmoitti tulevansa kylään...

Oli ihan pakko päästää pieni valkoinen valhe suusta

ja samalla luvata postittaa hänelle hänen kaipaamansa paperit.

Kiitos ja anteeksi.

Lauantai aamupäivällä kävin neuletapaamisessa,

istuin hetken kutomassa muiden innokkaiden käsitöiden tekijöiden kanssa.

Ostin muutaman vyyhdin lankaa keväisiä huiveja varten.

Samalla kun veimme viimeisen lapsen serkkujen luo käytiin kaupassa.

Makkarakaupasta pihvit, perhemarketista vähän herkkuja, bataattia ja valmis vuohenjuustosalaatti. Kaikki tehtiin mahdollisimaan helposti.

Lounaaksi ostettiin valmiiksi grillattu kana  jota syötiin kotona hiljaisuutta ihmetellen. Illalla tehtiin bataattiransalaisia auradipillä ja mies paistoi pihvit, päälle valkosipulivoi. Kynttilät ja lasilliset punaviiniä. Taustalla hiljaista musiikkia, ihanaa.

Sunnuntaina nukuttiin meidän mittapuun mukaan pitkään. Noustiin vasta kasilta. Aamupalaksi tuhti hedelmäsmoothie, kahvia ja kananmunaa. Mies kävi uimassa, minä istuin kutomassa. Käytiin lenkillä 1,5 tuntia kaunissa auringonpaisteessa, saunottiin ja syötiin kanavoileipiä.

Kahdessakymmenessäkahdeksassa tunnissa ehti hyvin päivittää kuulumiset, ehti puhumaan ja pitämään toista hyvänä. Mietittiin taas mistä kaikesta ollaankaan selvitty, kuinka syvissä vesissä ollaan oltu. Avioerostakin on joskus puhuttu, nyt siihen ei onneksi ole tarvetta. Todettiin että ollaan varmaan melko hyvä pari. Kahdessakymmenessäkahdeksassa tunnissa ehti myös olla hiljaa ja nauttia siitäkin. Sunnuntaina klo 16 kävin postittamassa appiukolle lupaamani paperit ja sitten olikin jo kiire keräilemään lapsia. Kaksi tuli iloksemme kotiin. Kolme on vielä maailmalla, ensi viikko on hiihtolomaa.

Nyt pyykkikorit ovat tyhjät, viimeinen koneellinen pyörii vielä. Akut on ladattu ja laukut pakattu. Aamulla suuntaamme muutaman päivän sopeutumisvalmennuskurssille, melkein koko porukalla. Ihan jees päästä viettämään päiviä jonkun suunnitteleman ohjelman mukaan ja ennen kaikkea päästä valmiiseen ruokapöytään monta kertaa päivässä.

Nautitaan!

 

 

 

Kommentit (1)

Seuraa 

Nelikymppinen, viiden lapsen koti(sijais)äiti joka arkirumban kieputuksessa opettelee pitämään parempaa huolta myös itsestään. Blogi löytyy myös facebookista. https://www.facebook.com/kieputusta/?ref=aymt_homepage_panel