Tänään, äitienpäivän aattona vietettään lapsettomien lauantaita.

Vaikka omasta lapsettomuuskriistä on jo vuosia aikaa, on tämä päivä edelleen merkittävä.

Me saatiin lapsi, itsetehty, melko helposti.

Ulkopuolisen mielestä kaikki meni varmasti ihan normaaliin malliin.

Tavattiin, muutettiin yhteen, ostettiin asunto, mentiin kihloihin ja kohta kerrottiin että meille tulee vauva.

Ja tulihan se. Mutta sitä toista ei sitten ikinä tullutkaan.

Ei vaikka mitä tehtiin.

Ei vaikka kuinka paljon laitettiin rahaa hoitoihin ja kokeiltiin vaikka mitä kikkoja.

Toivoin lisää lapsia vuosia.

Toivoin ja petyin jatkuvasti.

Kymmenen vuotta.

Kymmenen pitkää vuotta.

Luovuin toivosta vasta kun makasin sairaalassa toipilaana kohdunpoiston jälkeen, toivoa ei enää ollut...

Ei yhtään.

 

Simpukka yhdistyksen sivuilta kopsattua tekstiä vähän lyhennettynä:

Lapsettomuus on yleistä, yleisempää kuin moni luulee. Yhtä yleistä kuin iensairaudet suomalaisilla aikuisilla, yleisempää kuin tupakointi nykyään. Noin joka viides suomalainen kohtaa elämänsä aikana tahattoman lapsettomuuden. Jos joku kuvittelee, ettei lapsettomuus kosketa itseä, on hyvä muistaa, että meidän jokaisen lähellä on ihminen, joka kärsii tahattomasta lapsettomuudesta. Yksi viidestä.

Tahaton lapsettomuus – yleistä mutta vaiettua

Arviolta yksi viidestä hedelmällisessä iässä olevasta parista joutuu huomaamaan, että raskaus ei toiveista ja yrityksestä huolimatta ala. Suurin osa lapsettomuutta kokeneista saa lopulta lapsen tai lapsia, mutta pysyvä lapsettomuus on Tilastokeskuksen (2014, 2015) mukaan lisääntynyt viime vuosikymmenien aikana.  Tällä hetkellä noin joka viides nelikymppinen nainen ei ole koskaan synnyttänyt. Hedelmällisen iän ohittaneista naisista yksi viidestäja miehistä yli neljännes jää pysyvästi lapsettomaksi. Vain harvalla pysyvästi lapsettomalla kyse on valitusta, toivotusta lapsettomuudesta (Miettinen 2010). 

Tahaton lapsettomuus on tila, kokemus ja kriisi, joka vaikuttaa sitä kokevan elämään sen kaikilla osa-alueilla. Valtaosa ei osaa kuvitella kohdalleen vastaavaa kaiken ympäri kääntävää elämäntilannetta, jota on verrattu läheisen kuoleman aiheuttamaan kriisiin. Lapsettomuus voi aiheuttaa syvää ahdistusta, masennusta ja stressiä, joka voi seurata mukana pitkälle elämään, silloinkin kun lapsi tavalla tai toisella saadaan.

Niille lapsettomille, joilla on kumppani, tämä kumppani on usein ensisijainen tukija. Usein kumppanit kokevat lapsettomuuden eri tavoin ja eri tahtiin, mikä voi aiheuttaa myös ristiriitoja. Kuitenkin valtaosa vuonna 2014 tekemämme kyselyn mukaan kokee, että parisuhde on vahvistunut lapsettomuuden myötä. Silti parisuhteessakin olevat lapsettomat hyötyvät muiden parien ja muiden lapsettomien kohtaamisesta ja kokemusten jakamisesta.

Lapsettomien lauantai – kaikkien lapsettomuutta kokeneiden päivä 

Lapsettomien lauantaina vietetään jo 23. kertaa tänä vuonna. Lapsettomien lauantaita vietetään aina äitienpäivää edeltävänä lauantaina. Tarkoitus ei ole vähentää äitienpäivän merkitystä vaan tuoda esiin tahaton lapsettomuus monien elämää muuttaneena kokemuksena. Lapsettomien lauantain tarkoitus on tehdä lapsettomuutta näkyvämmäksi ja tahattomasti lapsettomia todemmaksi.

Ei tietystikään ole sattumaa, että Lapsettomien lauantai on äitienpäivän aattona. Monelle tahattomasti lapsettomalle äitienpäivä on vuoden raskain päivä. Päivä muistuttaa siitä, mitä eniten toivoo mutta mitä ei itse ole saanut kokea. Niille, jotka ovat pysyvästi lapsettomia, suru saattaa myös kertautua silloin kun oma ikäpolvi alkaa tulla isovanhemmiksi.

Äitienpäivä on monelle katkeransuloinen päivä.

Niin minullekin.

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Nelikymppinen, viiden lapsen koti(sijais)äiti joka arkirumban kieputuksessa opettelee pitämään parempaa huolta myös itsestään. Blogi löytyy myös facebookista. https://www.facebook.com/kieputusta/?ref=aymt_homepage_panel