Kirjahyllyni on viime vuosina tyhjentynyt.

Olen Mari ja olen kirjahamsteri. Olen ollut kuivilla nyt viisi vuotta ja kaksi päivää (*).

Olen kerännyt kirjoja niin kauan kuin muistan. Opiskeluvuosina pengoin kirjakauppojen alelaarit ja haalin kirjoja kirppareilta. Liityin jokaiseen mahdolliseen kirjakerhoon saadakseni liittymistarjouskirjat. Minulle kelpasi melkein kirja kuin kirja: jos siinä oli kannet ja sivut ja tekstiä, halusin sen.

Kun aloin saada palkkaa, aloin tietysti ostaa myös uusia ja täyshintaisia kirjoja. Kirjahyllyssäni oli kirjoja kahdessa rivissä eivätkä kaikki kirjat siltikään mahtuneet sinne, mutta en voinut edes ajatella luopuvani niistä. Edes pölyallegian puhkeaminen ei saanut minua harkitsemaan kirjojen harventamista (tai pölyttämistä).

Minulla oli paljon syitä hamstraukselle: Kun hyllyssäni on paljon kirjoja, voin koska tahansa poimia sieltä luettavaa. Voin tarkistaa tietoja, jos tarvitsen. En ole kirjaston jonotuslistan, valikoiman tai aukioloaikojen armoilla. Kirjat ovat kauniita. Kirjat ovat minä.

Muutos alkoi lp-levyistä.

Kun levysoittimeni oli ollut rikki vuosia eikä uutta kannattanut hankkia, myin ja lahjoitin levyt pois. Muutama vuosi sen jälkeen siirsin cd-levyt tietokoneelle. Vielä muutama vuosi ja löysin itseni seisomasta kirjahyllyni edessä ja katsomassa sitä arvioivasti.

Ensimmäisen raivauksen jälkeen vein kaksi suurta pahvilaatikkoa kirjoja Meilahden sairaalaan (kirjojahan ei enää kannata myydä, koska kukaan ei maksa niistä muutamaa senttiä enempää). Hyllyn harventaminen tuntui niin hyvältä, että vuoden päästä tein toisen kierroksen ja kolmannen. Viime viikonloppuna kylässä käynyt ystävä ei päässyt lähtemään ilman, että pakkasi mukaansa kahdeksan kirjaa.

Luulisi, että tehtävä vaikeutuu kierros kierrokselta, mutta itse asiassa siitä tulee yhä tyydyttävämpää.

Tavoitteeni on kirjahylly, jossa ovat vain ne minulle aidosti tärkeät kirjat, ne joita oikeasti luen uudelleen, joita haluan selailla ja hivellä ja joiden katselu täyttää mieleni rauhalla. Sellaiset kuin Täällä Pohjantähden alla ja Pentti Saarikosken runot ja Minä olin Amelia Earhart.

Olen matkalla sinne, mutta en lähelllekään valmis. En vieläkään pysty menemään kirjakauppaan ja ostamaan vain yhtä kirjaa. Erityisen vaikeaksi yhtälön tekee se, että työ tuo eteeni loputtoman virran tuoksuvia, sileäkantisia ja rapisevasivuisia uutuuksia, joisat jokainen lupaa olla se oikea.

Koska päätöksen tekeminen on ihmiselle luontaisesti vaikeaa ja raskasta, olen luonut itselleni säännöt. Noudatan niitä uskollisesti, miettimättä, ja hyllyni pysyy hallinnassa.

Kirja saa jäädä meille asumaan, jos se täyttää nämä kolme kriteeriä:

1. Oliko kirja hurmaava, imaiseva, pyörryttävä lukukokemus? (Tämä on kriteereistä helpoin täyttää, mutta torppaa monen tietokirjan matkan.)

2. Tuntuuko minusta pahalta luopua siitä? (Tästäkin selviää yllättävän moni kirja.)

3. Jos minulla olisi viikko vapaata, lukisinko kirjan? (Tämä on killerikriteeri, se joka pelastaa minut.)

Viime aikoina kirjahyllyyni ovat päätyneet esimerkiksi Aulikki Oksasen kootut, Jää ja Life after Life.

Mikä on sinun suhteesi kirjojen omistamiseen? Ostatko vai lainaatko? Mistä kirjoista et luovu?

(*) Tarkka aika keksitty vaikutelman tehostamiseksi, mutta tuo on oikea pallokenttä, kuten amerikkalaiset sanovat.

Lue lisää:
5 tapaa käyttää kirjoja

Näin kodinraivaus onnistuu
Jotta mahtuisi asumaan 

Kommentit (15)

MissP

Ostan kirjani, sillä en ole milloinkaan varma siitä, milloin kirjaan tartun. Vaikka kyseessä olisi ostohetken kohutuin ja kehutuin bestselleri, saatan jättää sen hyllyyn jopa vuosiksi ennenkuin tartun siihen. Välillä taas saattaa tehdä tiukkaa päästä edes kirjakaupasta ulos, kun ensimmäinen sivu on jo luettu! Pidän siitä, että voin milloin tahansa kävellä hyllyilleni ja poimia sieltä jotakin, mitä olen jo hankkiessa harkinnut tosissani lukevani.

Muutama kirja, jotka seuraavat minua kodista toiseen:
May Pang: Rakas John, Anna Gavalda: Viiniä keittiössä, Agatha Christie: Poirotin varhaiset jutut ja Gordon McGill: Pikku Buddha. Mikään näistä teoksista ei ole varsinaisesti kirjallisuuden huippua, mutta niistä on tullut vuosien varrella lohtukirjoja, vähän kuin on olemassa lohturuokaakin. Kun koko maailma murjoo, ja haluaa vain käpertyä paksun, painavan peiton alle, nappaan jonkun näitä kirjoista mukaani ja karkotan maailman jonnekin seinien ulkopuolelle. Vaikka tarinat ovat tuttuja, ne eivät kyllästytä jostakin syystä. Ne ovat kuin lämpöpullo, jonka kanssa nukahtaa levollisesti.

Mari - KK
Liittynyt1.10.2013

Lohtukirja on hieno käsite, MissP! Minulla sellaisia taitavat olla lähinnä Muumi-sarjakuvat, joita luen kipeänä. Jos maailma murjoo muuten vaan, en pysty lukemaan.

Tuosta kirjakaupassa lukemisesta taas tunnistan itseni täysin. Minäkin alan ahmia kirjaa jo kaupassa. Ihan vähän vain, muutama sivu...

Kirjariippuvuus

Voi apua, olen kamppaillut saman asian kanssa vuosia!
Nyt olen vihdoin saanut ongelmasta niskalenkkiotteen: Fida, kaverit ja taloyhtiön kierrätyspiste osoittautuivat erinomaisiksi kirjasyöpöiksi.
Hyllyyn saivat jäädä vain Arvokkaat kirjat (tämä kriteeri pitää sisällään mitä tahansa arvostettavaa: kirjailija, kirjasarja, juoni, lukukokemuksen merkitys elämänkaarellani, selittämätön rakkaus).
Saan ostaa uusia kirjoja vain kun niitä ilmestyy ehdottomilta suosikkikirjailijoiltani tai jos olen ensin varannut kirjan kirjastosta ennen kuin se ilmestyy ja rakastunut ensisilmäyksellä. Ostan siis lähinnä jo lukemiani kirjoja. Hmm.

Mari - KK
Liittynyt1.10.2013

Hah, Kirjariippuvuus! Tutulta kuulostaa tuo "Ostan siis lähinnä jo lukemiani kirjoja." Yhdessä vaiheessa tein juuri tuota. Tilanteesi on paha. :)

Kirjariippuvuus

Tänäänkin lähden siis hakemaan David Nichollsin uusinta (Yhtä matkaa), koska se menee kategoriaan Arvokkaat kirjat. Miksi? Koska luin Nichollsin Sinä päivänä-kirjaa lentokoneessa matkalla takaisin Suomeen kun mies oli juuri lähtenyt vuodeksi ulkomaille töihin ja edessä oli piiiitkä vuosi, jonka aikana näimme vain viikonloppuisin.

Loppuvuodesta kaukosuhteesta oli jo tullut arkea ja vähän jopa ärsyynnyin, kun skypetys keskeytti hyvän kirjan. Kun mies tuli kokonaan kotiin, aterinlaatikot, leipälaudat ja mikroaaltouunin ovi oli aina auki. Mutta silloin lennolla itkin silmät päästäni enkä vain Emman menehtymistä.

Pirjo Annika

Miksi antaa kirjan jäädä asumaan? Marin vinkit ovat hyviä. En vain ole löytänyt puhtia karsintaan - vielä. 1990-luvun alussa olin pari kertaa terhakkaan 10 vuotiaan tyttäteni kanssa kirpputorilla ja silloin vielä myös kirjat menivät kaupaksi. Sattui kummallakin kerralla olemaan esim. ruotsinsuomalasia, jotka ostivat lukemista halvalla, mutta ei pilkkahintana. KIirjoja on meillä hyllyjen lisäksi kaikkialla, myös autotallissa ja käyttämättömässä kylmiössä. Sairaalaan vienti on hyvä idea, koska sairaalaosastojen kirjat ovat yleensä vähäisiä ja karmeita. Muutto on suunnitelmissa ja sen yhteydessä pitää nämä kirjatkin "perata". Vanhat Lundia-hyllyt taidan pitää. On yksi kriteeri että pitää vain ne kirjat jotka mahtuvat seinälliseen kirjahyllyä. Uutta ostaessa tai lahjaksi saadessa pitää antaa joku vanha pois. Olen optimistinen vaikka taidan olla huithapeli käytännön asioissa. Rakkaimmat kirjani ovat vanhassa Billnäsin lasiovisessa kirjahyllyssä (kolme hyllyä, jotka aukeavat eteenpäin). Siellä on mm. Karen Blixenin kirjat. Niitäkin kirjoja pitäisi vaihdella, mutta kun ei jaksa/halua/viitsi. Pelkäänpä että noin puolet kirjoistani ovat mitättömiä eikä suhdetta kannattaisi jatkaa. Jonakin päivänä...puhti löytyy...Kirjastosta lainaan yleensä uutuuksia.

Nautinnollisia lukuhetkiä kaikille!

 

 

SirkkuS.

Minullakin kirjahylly alkaa olla jo kahdessa rivissä - mutta karsiminen on hirmuisen hankalaa. Etenkin ruoka - ja käsityökirjoja kun löytää alesta niin onhan ne "pakko" hankkia. Eikä vanhoja klassikoita saa edes kirjastosta, esim. Okalinnut piti hakea omasta hyllystä kun teki mieli lukea se uudelleen. Uutuskirjat jonotan mielummin kirjastosta, pienellä paikkakunnalla se käy nopeasti - uusin Remes ja Gabaldon on jo luettu :) Jos taas joulusiivoja yrittäisi tehdä, ja samalla raivat muutamia kirjoja pois - onhan niitä vähemmän "arvostettavia" siellä joukossa vielä.

Iiris
Liittynyt14.10.2015

Olipa riemastuttava juttu ja mainioita kommentteja, sillä tätäkin kirjoittaa kirjariippuvainen (ja printtilehtiriippuvainen). Hyvät kolme kohtaa, josta olen tietoisesti soveltanut vain kohtaa kolme eli lukisinko uudelleen. Lisäksi postauksessasi oli monta hyvää linkkiä. Olen koko ajan kyennyt antamaan pois, mutta huomaamattani uusia kirjoja ilmestyy kotiini. Kävin tutkimassa Itäkeskuksen kierrätyskeskuksen kirjavalikoimia ja tulin kotiin JL.Brisleyn Milli-Molli-kirjan kanssa. Ihan itselleni ostin eurolla, koska halusin lukea kirjasarjan uudelleen 57 vuoden jälkeen. Kirja oli monen 50-luvulla syntyneen suosikkilukemista.

Mari - KK
Liittynyt1.10.2013

Kiitos Iiris, hauskaa että löysit vanhan postaukseni! Miltä tuo Milli-Molli tuntuu nyt uusintalukemisella? 

satuli
Liittynyt21.1.2016

Voih. Kuulostais niin hienolta pystyä tuon kriteerin 'jos minulla on viikko lomaa lukisinko tämän kirjan' käyttöön. Ainoa millä olen vähän saanut karsittua kirjahyllyäni on se, että toin kirjoja tänne mökille, että sain tilaa hyllyyn uusille. :( Ei siis hyvä. Todellakin ostan, en lainaa. Ostan yleensä vielä uusia, mutta myös kirja-alesta. Rakkaita ovat esimerkiksi Paolo Coelhon Brida, Liza Marklundin Annica Bengtson -sarja ja uutena tuttavuutena Yoyo Moyesin tuotanto. Mutta hyllyssäni on niiiiin paljon kaikkea muutakin. Sekä suomalaisia että ulkolaisia, sekä rakkausromaaneja että jännäreitä. Uusin tavoitteni on siis että valitsen hyllystä lahjoitettavia kirjoja ja etsin niille uuden hyvän kodin. :) Apua. Pelottaa, etten kykene..

Mari - KK
Liittynyt1.10.2013

Toisaalta kirjat ovat ihania... Viime aikoina tiukka linjani on alkanut vähän harmittaa minua. Pitää ehkä kirjoittaa uusi postaus. Sitä paitsi kirjailijat elävät sillä, että kirjoja ostetaan. Ajatus mökkikirjastosta on ihana!

Henu82

Mä oon mahdoton kirjojen hamstraus. Ostan viiden eri kirjailijan teokset hyllyyni kaikki. Joskus jotain yllätyskirjoja,joita en ole ajatellut ensimmäiseksi hankkia. Oon saanut vinkin jostain Facebookin kirjallisuusryhmästä.

-mökö

Tunnen piston rinnassani, kun ajattelen kustantajia ja kirjailijoita - heidän pitäisi pystyä elämään kirjoillaan, jotta me tavikset saisimme nauttia aina uusista ja viisaista kirjoista.

Mutta. Minäkin ostan kirjan pääsääntöisesti vasta kun olen lukenut sen. Silloin tiedän, palaanko siihen uudelleen vai jäikö se yhden kerran tuttavuudeksi. En halua hyllyyni enää yhdentekeviä kirjoja. Tällä hetkellä raivaushaasteeni liittyy siihen, miten suhtautuisin kirjoihin, jotka olivat minulle aikanaan tärkeitä, mutta ovat jossain vaiheessa menettäneet merkityksensä. Minulla oli John Irving-kausi (metri kirjahyllystäni), Mika Waltari -kausi (toinen metri), Steinbeck ja Hemingway -kausi ja niin edelleen. Ne olivat tärkeitä kirjoja aikanaan, ja hyviä kirjoja edelleenkin, mutta suhde niihin on jotenkin väljähtynyt. Nyt mietin säästäisinkö ne (tai osan niistä) osana historiaani, vai antaisinko niiden mennä uusia lukijoita ilahduttamaan. 

Pyrin ostamaan kirjat pokkareina, koska ne menevät pienempään tilaan kirjahyllyssä ja ovat mukavia kuljettaa matkassa. Luen paljon matkoilla, ja ihan bussissa matkalla töihin. 

Matkassa kulkee aina Ruohometsän kansa, Sormusten Herra, Waltarin Turms kuolematon.  Uudemmista uskon että Jonas Gardellin Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin -trilogia ja hyllyyn pitkäksi ajaksi, samoin Neljäntienristeys. Lohtukirjoihin minullakin kuuluu osa Anna Gavaldan kirjoista sekä Sirpa Taskisen Kuopio-sarja. 

Tarragone

Ainoa kriteeri kirjan säilyttämiselle on minulla se, että haluan lukea sen aina uudelleen, monestakin eri syystä. Jotkut ovat viihdyttäviä, jotkut jännittäviä, jotkut antavat mahdollisuuden uppoutua menneeseen maailmaan... On ihanaa etsiä kirjahyllystä juuri sen hetkiseen tarpeeseen sopivaa luettavaa.

Seuraa 

KK:n toimituspäällikkö Mari Paalosalo-Jussinmäki uskoo, että jokaiselle kirjalle on lukija. Tässä blogissa hän yrittää yhdistää kirjat ja ihmiset.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014