Olen Toni Morrison -fani kuten esimerkiksi tästä käy ilmi. Hyllyssäni taitavat olla kaikki Morrison-suomennokset ja monta niistä olen lukenut useamman kerran.

Olen siis varma, että olen väärässä tämän uuden suhteen, mutta sanotaan se nyt: Luoja lasta auttakoon tuntui romanttiselta viihteeltä eikä mitenkään hyvässä mielessä. Monta kertaa piti oikein tarkistaa, että kannessa tosiaan on Morrisonin nimi. Oli siinä.

Vai mitä itse sanotte tästä? Romaani kertoo Bridesta, jota äiti Sweetness hyljeksii tämän yönmustan ihonvärin takia. Aikuisena Bridesta perustaa kosmetiikkayrityksen, menestyy ja alkaa pukeutua pelkästään valkoiseen, jota vasten musta iho näyttää upealta. Hänen rakastettunsa on uskomattoman komea, viisas ja salaperäinen Booker. Kun Booker jättää Briden, tämä vaipuu ensin epätoivoon ja lähtee sitten etsimään Bookeria. Sivujuonissa esiintyvät myös Briden katala työtoveri Brooklyn ja Bookerin maanläheinen, viisas täti Queen.

Edes kieli ei tunnu oikealta. Se ei minun mielessäni värähtele ja kanna niin kuin Morrisonin teksti yleensä.

Minusta tuntui lukiessa siltä, että Morrison yrittää kovasti olla relevantti snapchat-sukupolvelle ja epäonnistuu niin kuin me ei-snapchat-sukupolven edustajat niin usein. Kirja oli jotenkin ulkokultainen.

Ja kyllä, tiedän että ihonsävy on afrikkalais-amerikkalaisessa yhteisössä ns. issue, tai siis se, että Yhdysvalloissa valtavirrassa maitokahvin väristä ihoa pidetään kai jostain syystä kauniimpana kuin eebenpuun väristä ihoa (en kyllä tajua miksi, minusta molemmat ovat kauniita – kuten myös pullataikinan tai korianterin väriset ihot).

Ja kyllä, tajusin että kirja käsittelee lapsuuden kokemusten vaikutuksia ihmisen koko elämään, ei vain tätä ihonväriasiaa. Ja tajusin senkin, miten tärkeä äidin ja tyttären suhde tässä mielessä on. Minusta Morrison vain ei tehnyt sitä kovin kiinostavasti.

Olen siis varmasti väärässä ja Luoja lasta auttakoon on mestariteos, mutta koska äiti opetti minut puhumaan totta, joudun sanomaan että ei kannata vaivautua.

Tässä linkki Toni Morrisonin haastatteluun, jossa hän puhuu kirjasta.

Suositus: Hänelle, joka oikeasti pitää chick-litistä mutta haluaisi vaikuttaa korkeakirjalliselta.

Alku (osa ensimmäisestä kappaleesta, joka kestää kaksi sivua):

Ei se mun vika ole. Ei mua voi siitä syyttää. En mä mitään ollut tehnyt enkä tiedä yhtään, miten siinä niin kävi. Vajaa tunti sen jälkeen kun tyttö oli kiskottu mun jalkojen välistä minä jo tajusin että jotain oli pielessä. Pahasti pielessä. Tyttö oli niin musta että oikein pelotti.  Yönmusta, sudaninmusta. Mulla on vaalea iho ja hyvä tukka, olen sitä tyyppiä mitä meikäläiset nimittää keltaiseksi mustaksi, ja samanlainen on Lula Annin isäkin. Ei meidän suvussa kukaan ole likimainkaan tytön värinen.

Toni Morrison: Luoja lasta auttakoon. Tammi 2016. Englanninkielinen alkuteos God Help The Child. Suomentanut Kaijamari Sivill. 180 sivua.
 

Kommentit (1)

ROBERT NIEMOELLER

Tervetuloa Robert Niemoeller lainan sijoituspalvelutoiminnan Tarjoamme laina 2% asiakkaille inneed minkäänlaista lainaa, on se henkilökohtainen laina, yritysten laina, opiskelija laina jne, jos kiinnostunut lainan, ota yhteyttä lisätietoja ... yhteyttä: robertniemoeller33@gmail.com

Seuraa 

KK:n toimituspäällikkö Mari Paalosalo-Jussinmäki uskoo, että jokaiselle kirjalle on lukija. Tässä blogissa hän yrittää yhdistää kirjat ja ihmiset.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014