Kaikki pysyväinen haihtuu pois. Eikö ole hieno nimi? Se on sitaatti Karl Marxin Kommunistisesta manifestista (en tietäisi, ellen olisi lukenut kirjan alkulehdiltä) ja sopii täydellisesti nimeksi kirjalle, joka kertoo paitsi Tšernobylin ydinkatastrofista myös Neuvostoliiton romahduksesta.

Irlantilaisen Darragh McKeonin esikoisromaani on hieno. Se on kirjoitettu kauniisti ja sen rakenteessa on juuri sopivasti arvoitusta ja hyppyjä. Kun McKeon kuvaa ydinreakorin sulamista, melkein tunsin pakokauhun.

Romaanissa on neljä päähenkilöä. Ukrainalaispoika Artjomista tulee Tšernobyl-pakolainen ja puoliorpo. Moskovalainen Jevgeni-poika soittaa pianoa ja hänen ajatustensa vuoksi irtisanottu toimittaja-tätinsä Maria yrittää järjestää hänelle konserttia. Marian ex-mies, kirurgi Grigori lähetetään auttamaan Tšernobylin uhreja. Tarinan ympärillä Mathias Rust lentää Punaiselle torille ja Neuvostoliitto vetää viimeisiä henkäyksiään.

Kaikki on siis periaatteessa ihan niin kuin kirjassa pitääkin.

Ajattelin silti koko ajan samaa: Mistä tämä 1979 syntynyt irlantilaismies muka tietää, millaista Neuvostoliitossa oli?

Ajatus on tyhmä, tiedän, mutta en päässyt siitä eroon. Epäilen, että se johtuu siitä, ettei McKeon ole tehnyt taustatyötä tarpeeksi hyvin. Jos olisi, en olisi muistanut koko asiaa. Nyt Kaikki pysyväinen haihtuu pois tuntui minusta ulkopuolisen kirjoittamalta. 

En myöskään voinut olla vertaamatta sitä Tšernobylistä nousee rukoukseen, joka muuten on yksi McKeonin lähteistä. Jos luet vain yhden Tšernobyl-kirjan, lue se.

Suositus: Hänelle, joka ei ole vielä lukenut Svetlana Aleksejevitšiaan

Alku: Mies juolahtaa hänen mieleensä päivittäin, pujahtaa hänen ajatuksiinsa henkäysten lomassa. Nainen imaisee hänet sisäänsä ilman mukana pyöräillessään pitkin Quai de Valmya ja katsellessaan uutta asuinympäristöään: Pariisin kesäistä hehkua, varjojen palapeliä käsivarsillaan hänen pyyhkäistessään poppelilehvästön alta.

Darragh McKeon: Kaikki pysyväinen haihtuu pois. Atena 2016. Englanninkielinen alkuteos All That Is Solid Melts Into Air. Suomentanut Ulla Lempinen. 368 sivua.

Kommentit (0)

Seuraa 

KK:n toimituspäällikkö Mari Paalosalo-Jussinmäki uskoo, että jokaiselle kirjalle on lukija. Tässä blogissa hän yrittää yhdistää kirjat ja ihmiset.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014