Leona – arpa on heitetty -romaanissa kiinnostavinta on sen kirjoittaja.

Etiopiassa syntynyt Jenny Rogneby adoptoitiin Ruotsiin pikkutyttönä ja työskentelee nyt rikostutkijana Tukholmassa. Jossain vaiheessa Jenny otti vuoden vapaata työstään, myi asuntonsa ja kaikki huonekalunsa, muutti ulkomaille ja kirjoitti Leonan.

Esikoiskirjaa on myyty Ruotsissa yli 50 000 kappaletta ja Leona-sarja (tietysti se on sarja) on myyty 11 maahan.

Koska tämä ei vielä riitä, Jenny on myös muusikko. Hän on osallistunut Ruotsin euroviisukarsintoihin Cosmo4-tyttöbändinsä kanssa ja esiintynyt Michael Jacksonin lämppärinä.

Ja muistinko mainita, että Jenny on tietysti huikean kaunis?

Mutta koska Kirjasieppo-blogi on lukijan asialla, mikään näistä supersaavutuksista ei vaikuta siihen, että Leona oli minusta ällöttävä.

Seuraa juonipaljastuksia, joten älä lue pidemmälle, ellet halua kuulla niitä.

Sinua on varoitettu, huomasithan?

No niin. Leonassa tehdään pankkiryöstöjä aika erikoisella tavalla: keskellä kirkasta päivää pankkin kävelee veriseltä näyttävä lapsi, jonka kantamasta nauhurista kuuluu vaatimus antaa lapselle rahat tai tämä kuolee.

Ryöstöjä alkaa tutkia Leona Lindberg, joka on työhönsä ja elämäänsä väsynyt nuori perheenäiti. Hänellä on sairas pikkupoika ja rakastava puoliso, mutta myös erittäin pimeä puoli. Leona on koukussa pokeriin ja pahasti velkaantunut. Suhteellisen nopeasti paljastuu, että Leona on itse asiassa järjestänyt koko pankkiryöstösarjan selviäkseen veloistaan. Se mitä Leona tekee kidnappaamalleen lapselle, on yksinkertaisesti ällöttävää, ja Rogneby kertoo sen hyvin konkreettisesti.

Rogneby kuljettaa tarinaa esimerkillisesti, mutta jouduin pakottamaan itseni lukemaan kirjan loppuun. Minulla on sellainen hassu tapa, että haluaisin pitää kirjan päähenkilöistä. Leonalle Rogneby ei ole kirjoittanut kovin monta miellyttävää ominaisuutta, joten tällä kertaa tehtävä oli mahdoton.

Tarkemmin ajatellen miellyttäviä ominaisuuksia ei ollut kirjan muissakaan ihmisissä kovin paljon.

Suositus: Hänelle, joka uskoo ihmisistä pahinta.

Alku:

Kukaan ei ollut vielä kiinnittänyt huomiota tyttöön. Hän käveli kapeaa mattoa hitaasti ja äänettömästi lyhyin askelin kohti pankkisalin keskustaa.

Askeleet olivat päättäväiset.

Katse lasittunut.

Haavat ja hänen alastonta, hentoa ruumistaan tahrinut veri eivät enää tuntuneet miltään. Vain sydän häiritsi. Hän kuuli joka ikisen lyönnin. 1–2... 3–4–5... 6... Lyönnit olivat liian nopeita ja epäsäännöllisiä että niitä olisi voinut laskea. Hän puristi nallea niin tiukasti kuin pystyi. Se vaimensi lyöntejä.

Jenny Rogneby: Leona – Kortit on jaettu. Bazar 2016. Ruotsinkielinen alkuteos LEONA – Tärningen är kastad. Suomentanut Anu Koivunen. 381 sivua.

 

Kommentit (3)

Ria Hafren
Liittynyt17.8.2015

Hitsi! Kun näin otsikkosi äkkiseltään pienen (uuden) tietokoneeni oikealta laidalta, luulin, että kirjoitit Donna Leon:ista, joka on yks Favourite dekkaristeistani. Olen kytännyt jo joitakin vuosia tulisiko häneltä jokin uusi (ja lukenut vanhoja uudestaan).

Mitäs Sinä tykkäät Donna Leonista?

Halauksin.  Ria

P.S. Ei LEONA kuulosta ihan Ällöltä... :0)

Mari - KK
Liittynyt1.10.2013

Onnea uudelle koneelle! Minä en ole oikein löytänyt Leonin ihanuutta: luin yhtä aika pitkälle ja kyllästyin, joten se jäi siihen. Kokeile ihmeessä Leonaa! Sehän on Ruotsissa suosittu, joten olen ihan varma, että mielipiteeni on väärä.

Pulina Elli
Liittynyt7.3.2016

Kyllä minäkin ajattelen, että päähenkilöstä pitäisi voida tykätä. Hyvä tuo huomiosi siitä, että mitkään kuuluisuudet tai ihanuudet eivät lopulta vaikuta siihen, onko kirja uhvä vai ei.

Seuraa 

KK:n toimituspäällikkö Mari Paalosalo-Jussinmäki uskoo, että jokaiselle kirjalle on lukija. Tässä blogissa hän yrittää yhdistää kirjat ja ihmiset.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014