Karin Slaughter on yksi suosikeistani, mitä tulee jenkkitrillereihin. Hänen päähenkilönsä ovat aina kiinnostavia ja usein uskottavasti ristiriitaisia hahmoja, paljon vähemmän kliseitä kuin useimmat. Tykkään myös siitä, että hänen sarjansa nivoutuvat toisiinsa: ensin oli Sara Linton -sarja, sitten Will Trent -sarja ja nyt Will Trent & Sara Linton -sarja. Todennäköisesti siinä on kyse markkinoinnista: Slaughter ei ole enää jaksanut kirjoittaa Sara Lintonista, joka on ehkä tylsin hänen päähenkilöistään, mutta rahan takia Lintonia ei ole kannattanut kokonaan heivata. Sama se, en valita.

Luin Näkymättömän pääosin helteen hellimänä uima-altaan reunalla. Se sopi siihen täydellisesti: juoni oli vahva ja koukutus kunnossa. Tarina alkaa, kun Sara Lintonin miesvainajan poikaa, poliisi hänkin, ammutaan kotonaan. Pojan vaimo on Lena Adams, tuo traumatisoitunut kovanaama, jota Linton syyttää miehensä kuolemasta. Will Trent haahuilee kuvioissa vähän epäuskottavissa undercover-hommissa. Näkymätön onkin naisten romaani.

Tykkäsin siitä, miten osoittelematta Slaughter näyttää saman tapahtuman sekä Saran että Lenan näkökulmista. Se muistutti minua siitä, miten itsestäänselvänä minäkin pidän joidenkin tekojeni tarkoitusta - ja miten toiset saattavat tulkita ne täysin toisin.

Auttamattoman keskinkertainen Slaughter kuitenkin on. Eivät hänen kirjansa esimerkiksi saa minua suunnittelemaan retkeä Georgiaan tai pohtimaan, mitä Lena Adamsin oikeasti pitäisi tehdä lakatakseen ajautumasta vaikeuksiin.

Sillä aikaa kun minä luin Näkymätöntä, mieheni muuten luki Vaeltajaa sellaisella intensiteetillä että alkoi vähän harmittaa. Mies lukee vähemmän kuin minä (ellei lukuun ota Suomen Kuvalehteä, Talouselämää tai Bilteman kuvastoa), mutta Terry Heyes osaa selvästi kirjoittaa juuri hänelle. Hän aikoo lahjoittaa kirjan seuraavaksi kaverilleen, jonka arvelee koukuttuvan yhtä pahasti.

Suositus: Hänelle, joka pitää poliisien yksityiselämää vähintään yhtä kiinnostavana kuin rikoksia.

Alku: Rikoskonstaapeli Lena Adams irvisti kiskoessaan paitaa yltään. Hän otti paidantaskustaan virkamerkin, taskulampun ja varalippaan ja nakkasi ne lipastolle. Puhelimen kello näytti melkein keskiyötä. Lena oli vääntäytynyt sängystä kahdeksantoista tuntia sitten ja halusi nyt vain rojahtaa takaisin. ei sillä, että töissä olisi viime aikoina ollut raskasta. Lena oli tuhlannut jo melkein neljä kokonaista päivää kököttämällä kokoushuoneen pöydän ääressä ja vastaamalla kysymyksiin, joihin oli vastannut jo edellisenä päivänä ja sitä edellisenä - siis rämpimällä siinä paskassa, jota aina satoi niskaan, kun joutui sisäisen tarkastuksen hampaisiin.

Karin Slaughter: Näkymätön. Tammi 2015. Englanninkielinen alkuteos Unseen. Suomentanut Annukka Kolehmainen. 357 sivua.

Kommentit (2)

Chocolate and sparkles
Liittynyt7.9.2015

Mun pitäisi kaiken järjen mukaan olla näiden Slaughtereiden fani, mutta en saa näihin mitään otetta? Miksi en? Noin hyvät päähenkilötkin.. Tämä on mysteeri jota olen ihmetellyt jo monta vuotta.

Mari - KK
Liittynyt1.10.2013

En kyllä tiedä, heh. Ehkä kieli on liian keskinkertaista? Ehkä se tyttökirjavivahde häiritsee sua? Pidän otteettomuuttasi hyvänä ominaisuutena. Itse toivoisin, etten tuhlaisi aikaa näihin, mutta aina huomaan lukevani.

Seuraa 

KK:n toimituspäällikkö Mari Paalosalo-Jussinmäki uskoo, että jokaiselle kirjalle on lukija. Tässä blogissa hän yrittää yhdistää kirjat ja ihmiset.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014