Jos positiivisen ajattelun vastakohta pitäisi tiivistää yhteen ihmiseen, Yksin-romaanin Paavo Nurmi olisi loistava valinta. Suurjuoksija on lukijalle sillä tavalla raskasta seuraa, että mikään ei tee häntä tyytyväiseksi, iloiseksi tai onnelliseksi. Hän näkee hopeamitalissa häviön ja vanhuuden vaivoissa rangaistuksen eikä hymyile kuin ulkomaalaisille kuvaajille (koska sillä tavalla heistä pääsee nopeimmin eroon). Se on samalla kertaa sydäntäsärkevää ja raivostuttavaa.

Taloustoimittajanakin työskennellyt juoksuharrastaja Karo Hämäläinen on kirjoittanut hienon romaanin poikkeusyksilöstä. Paavo Nurmi treenasi kovempaa kuin kukaan, juoksi pakoon yhtä paljon demoneitaan kuin kilpakumppaneita ja halveksi suunnilleen kaikkia ihmisiä, useimmiten myös sitä peilistä näkyvää. Hän oli superjuoksija, joka urheilu-uransa jälkeen tyydytti kunnianhimoaan rakentamalla taloja ja sijoittamalla pörssiin.

En tunne Nurmen elämäntarinaa sen paremmin, joten en tiedä, paljonko Hämäläisen romaanista on taitavan kirjoittajan kuvitelmaa ja paljonko faktaa, mutta en oikeastaan välitäkään. Hämäläisen Nurmeen on helppo uskoa.

Minut kirja sai pohtimaan paitsi kaikenlaisten huippusuoritusten vaatimia uhrauksia ja niistä saatavia palkintoja myös sitä, mikä olisi voinut muuttaa Paavo Nurmen elämän. Kirjan lopussa Nurmi itse tuntuu uskovan, että tiettyjen kirjeiden saaminen ajoissa olisi sen voinut tehdä, mutta minä rohkenen epäillä. Taidan olla sillä kannalla, että jokainen on vastuussa omasta onnestaan. Mitä jos Nurmi olisi suunnannut edes kolmasosan tarmostaan siihen, että olisi tehnyt sovun isänsä haamun ja omien vaatimustensa kanssa?

Karo Hämäläinen kirjoittaa kieltä, jota nimitän jaritervoksi. Se tarkoittaa klapinkokoisia lauseita, joista lähes minkä tahansa voi nostaa aforismiksi (katso vaikka kirjan alkua). Se tekee tekstistä kyllä syvällisen tuntuista, mutta myös vähän hapetonta. Tähän se sopii. Erityispointsit viimeisen kappaleen jiposta, joka pakottaa täydentämään itsensä.

Suositus: Hänelle, joka miettii panos-tuotto-suhdetta.

Alku: Aloittaminen ei ole vaikeinta. Vaikeinta on se, mikä on sitä ennen.

Karo Hämäläinen: Yksin. Romaani Paavo Nurmesta. WSOY 2015. 251 sivua.

Kommentit (0)

Seuraa 

KK:n toimituspäällikkö Mari Paalosalo-Jussinmäki uskoo, että jokaiselle kirjalle on lukija. Tässä blogissa hän yrittää yhdistää kirjat ja ihmiset.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014