Aika pitkään vallalla ollut yksi kidutusmurha on vasta kelpo alku romaanille -trendi on nyt saanut vasta-aallon. Karin Wahlbergin Vappukukkatyttö-romaanissa tapetaan tasan yksi ihminen eikä hänenkään kuolemaansa kuvata kovin graafisesti.

Agatha Christie -fanina pidän tätä hyvänä seikkana.

Christiestä Wahlberg eroaa kuitenkin yhdellä merkittävällä tavalla: Vappukukkatyttö on ällistyttävän tylsä.

Siinä missä Christie osasi poimia tarinaan vain tarvittavat yksityiskohdat, Wahlberg haalii mukaan varmuuden vuoksi ihan kaiken. Hän on työntänyt kirjan täyteen ihmisiä, joiden jokaisen elämää hän kuvaa tuskastuttavan yksityiskohtaisesti. Lukija saa tietää muun muassa puhelimeen poliisiasemalla vastaavan satunanisen sivuhenkilön keinoista taistella ylipaino-ongelmaa vastaan, vain yhden esimerkin mainitakseni.

Tämän seurauksen jumiutuu, juoni ei etene, lukija kyllästyy (no, ainakin minä).

Ja tämän seurauksena päähenkilöt eivät oikein erotu joukosta. Ehkä siksi tuntui siltä, että Vappukukkatyttö olisi ollut sarjan kolmas tai neljäs kirja. Niin se taitaa ollakin, jos tulkitsen oikein kirjailijan kotisivuilta löytyvää teoslistaa, ja selittää ehkä osaksi sitä, ettei päähenkilöihin kiinnitetä sen enempää huomiota kuin muihinkaan. Vappukukkatyttö on kuitenkin ensimmäinen Wahlbergiltä suomennettu teos, joten kaikki me suomalaislukijat olemme samassa veneessä.

Lukukokemusta ei ainakaan paranna hutiloidulta maistuva suomennos.  Tässä muutama esimerkki: "dramaturgia oli ilmainen" tarkoittaa varmaan, että dramaturgia on vapaa, ja tuskin poliisi "seisoo ikkunassa" vaan ikkunan edessä.

Luin Vappukukkatytön loppuun, mutta loppua kohti aika kursorisesti. Tarina on simppeli: kerrostalon pesutuvasta löytyy kuoliaaksi hakattu nainen. Samana päivänä 11-vuotias Viktoria myi talossa vappukukkia.

Ruotsissa Wahlbergin romaania on myyty 180 000 kappaletta, joten todennäköisesti olen tämänkin kirjan suhteen väärässä.

Suositus: Hänelle, joka tykkää katsella maalin kuivumista.

Alku: Mies laittoi huovan hänen harteilleen. Keltaisen, melko ohuen puuvillahuovan, jollaisia käytetään sairaalassa. Hän huomasi, että hänestä pidettin huolta, hän hieman jopa vavahti. Kuin suuret siivet olisi levitetty hänen ylleen.

Karin Wahlberg: Vappukukkatyttö. Bazar 2016.  Ruotsinkielinen alkuteos Flickan med majblommorna. Suomentanut Pirjo Katariina Leppänen. 413 sivua.

Kommentit (1)

Aida
Liittynyt6.1.2017

Osuvasti totesit Wahlbergin kuvaavan kaikkea ja kaikkia hyvin yksityiskohtaisesti. Näin on. Itse tutustuin Wahlbergiin varmaan yli kymmenen vuotta sitten (luin ne ruotsiksi) työtoverini varoituksesta, joka osoittautuikin suositukseksi. Keskustelimme usein dekkareista ja kerran Pelle halusi varoittaa minua "maailman pitkävetisimmästä Wahlbergistä, jolle mikään yksityiskohta ei ole liian pieni." "Kuulostaa hyvältä," totesin ja kipitin ostamaan ensimmäisen Wahlbergnini. Luin sitten oikein ahmimalla kaikki ja alkukielellä joten ei edes hutiloitu käännös päässyt häiritsemään. Vaikka en nykyään juurikaan lue dekkareista, niin vanhaan tuttuun, ihanan yksitoikkoiseen, Wahlbergiin voisin palata. Onneksi meitä on moneksi, niin lukiojita kuin kirjailijoitakin! /Aida

Merja-Liisa Heikkinen

Seuraa 

KK:n toimituspäällikkö Mari Paalosalo-Jussinmäki uskoo, että jokaiselle kirjalle on lukija. Tässä blogissa hän yrittää yhdistää kirjat ja ihmiset.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014