Jokainen KK:ssa julkaistu alkoholismia käsittelevä juttu kerää paljon kommentteja, keskustelua ja viestejä (katso vaikka tämä tai tämä tai tämä tai tämä tai tämä). Aihe koskettaa niin monia suomalaisia, ikävä kyllä.

Lehtijutuissa näkökulma on käytännössä aina joko raitistuneen alkoholistin, alkoholistin omaisen tai a siantuntijan. Sen takia oli todella kiinnostavaa lukea Happotesti. Se nimittäin kuvaa juovaa alkoholistia, joka ei edes suunnittele lopettamista, ei ainakaan tosissaan. Sen kirjoittaja Kalle Lähde ilmoittaa olevansa raitis alkoholisti ja kirja on avoimen omaelämäkerrallinen.

Kuvaa voinee siis pitää oikeansuuntaisena. Kaunis se ei ole.

En muista lukeneeni kirjaa, jossa olisi paskottu housuun yhtä usein ja yhtä hartaudella kuin Happotestissä. Kirjan nimettömäksi jäävä päähenkilö keskittyy seuraavaan lasiin (tai pulloon) ja siihen, miten se pysyy sisällä. Kaikki muu, vaimoa myöten, häipyy marginaaliin. Tärkeää on vain addiktion kirkas kohde.

Jos olet joskus miettinyt, miten alkoholistia voi auttaa, lue Happotesti. (Tai lue tämä juttu, jossa A-klinikkasäätiön asiantuntija sanoo suunnilleen saman kuin Lähde, vain paljon asiallisemmin.)

Happotestin päähenkilön vaimo kyllä yrittää niin kuin kaikkien addiktien läheiset tekevät. Hän lähtee töihin ja jättää juopolle puolisolleen "apuja" eli keskiolutpulloja kotiin, jotta tämä pystyisi hillitsemään krapulaansa ja siten lopettamaan juomisen. Hän jättää miehensä, mutta kuljettaa tämän katkolle ja toivoo, että tämä lopettaisi juomisen. Hän rakastaa, kärsii ja nalkuttaa, turhaan, tietysti.

Tarpeetonta sanoakaan, ettei Happotestissä tapahdu kovin paljon. Juopon elämä ei ole mielenkiintoista eikä jännittävää eikä hauskaa eikä kohottavaa. Se on tylsää ja ahdasta ja surkeaa.

Onneksi Kalle Lähde kirjoittaa kohtuullisen hauskasti. Puolisoni luki Happotestin ennen minua ja nauroi niin, että oli pudota sängystä. Minäkin kyllä tajusin kirjan ilmaisujen hauskuuden, mutta nauru jäi silti palaksi kurkkuun.

Suositus: Hänelle, joka ei tajua, miksi alkoholisti ei lopeta juomista.

Alku:

Minä sanoin itseni irti kuusi viikkoa sitten. Esimies kehtasi kysyä, onko minulla ongelma. Sellainen kysymys on loukkaava. Se voi suistaa masentuneen ihmisen raiteiltaan ja ajaa juomaan. Vaimokin raivostui, en tiedä raivostuiko se minulle vai esimiehelle, mutta sain sen lopulta rauhoittaumaan. Minä osaan puhua ihmisen rauhalliseksi. Työn puuttumisen vielä kestää, mutta ei päivittäistä nalkutusta asuntolainan lyhentämisestä ja siitä, kuinka ihmisellä olla oma koti. Minä join hieman olutta vitutukseen. Se sitten muuttui vaimon puheissa ryyppyputkeksi. Nyt olen kolme viikkoa viettänyt vaimon haluamaa elämää. Ja sivilisaation.

Kalle Lähde: Happotesti. Otava 2016. 269 sivua.

Kommentit (0)

Seuraa 

KK:n toimituspäällikkö Mari Paalosalo-Jussinmäki uskoo, että jokaiselle kirjalle on lukija. Tässä blogissa hän yrittää yhdistää kirjat ja ihmiset.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014