Koska en ole koskaan lukenut saksalaista dekkaria (tätä ei lasketa) ja koska Nele Neuhaus on kustantajan mukaan Saksan tämän hetken myydyin rikoskirjailija, päätin lukea saksalaisen dekkarin.

Melkein joka sivulla toivoin, etten olisi tehnyt niin typerää päätöstä. 

Neuhausin tiiliskiviromaani muistuttaa Vanhaa kettua, siis sitä tv-sarjaa. Katsoin sitä joskus 1980-luvun alussa äidin ja isän kanssa ja ajattelin jo silloin, että onpas tylsä ja kaavamainen. Muistan, että siinä liikuttiin yleensä yläluokkaisissa miljöissä ja ihmiset olivat enimmäkseen epämiellyttäviä ja että syyllinen oli juuri se, jota ajattelinkin syylliseksi.

No, Vanha kettu pyörii telkkarissa yhä, nyt sen nimi vain taitaa olla Kettu. Neuhausin romaani löytää siis varmasti runsain mitoin lukijoita myös Suomesta. 

Lumikin on kuoltava kertoo saksalaiskylästä, josta kymmenen vuotta aiemmin on kadonnut kaksi tyttöä. Tyttöjen murhista (jep, ruumiita ei siis löytynyt) tuomittu Tobias vapautuu vankilasta ja palaa isänsä luo kylään. Kohta hänen äitinsä putoaa sillalta ja kaikkea muutakin ikävää tapahtuu. On rikkaita miehiä ja kartanoita ja kuuluisia kuvankauniita näyttelijöitä ja salaisuuksia ja kiellettyjä suhteita ja petoksia ja kylmäkatseisia lääkäreitä ja poliisipari, joista toinen on aatelinen mies ja toinen toimen nainen. Huoh.

Miksi sitten luin kirjan loppuun? No siksi, etten halunnut taas jättää yhtä kirjaa kesken. Ja siksi, että olin väsynyt enkä jaksanut ajatella mitään. Ja siksi, että halusin tietää, arvasinko syyllisen. Kyllä, mutta en kaikkia syyllisiä. Heitä on paljon.

Suositus: Hänelle, jonka mielestä Kettu on joka viikko yhtä mielenkiintoinen.

Alku (osa ensimmäisestä kappaleesta): Ruosteiset rautaportaat olivat kapeat ja veivät jyrkästi alas. Hän hapuili katkaisijaa seinältä. Parin sekunnin päästä ahtaaseen tilaan syttyi 25-wattisen lampun himmeä valo. Raskas rautaovi avautui äänettömästi. Hän öljysi saranat säännöllisesti, jottei pieninkään narahdus sattumalta herättäisi, kun hän tuli käymään.

Nele Neuhaus: Lumikin on kuoltava. WSOY 2016. Saksankielinen alkuteos Schneewitten muss sterben. Suomentanut Veera Kaski. 556 sivua.

Kommentit (3)

Eija Sinikka

Minua tympii Veera Kasken luokaton käännöstyö, en voi sietää että ihmisestä käytetään se pronominia. Sivuun siirsin kirjan, saa nähdä saanko luettua.

Mari - KK
Liittynyt1.10.2013

En osaa arvioida käännöstyötä kokonaisuutena, mutta kieltämättä nuo se-sanat ihmisistä käytettyinä särähtivät korvaan. Puhekielessä niin toki teen itsekin, mutta kirjoissa puhekieltä harvin käytetään näin.

FM, kääntäjä

Lumikin on kuoltava on loistavaa viihdettä. Verrattuna ruotsalaisiin dekkareihin tämä kirja on vähintäänkin yhtä hyvä. En ymmärrä vertausta Kettuun. Enkä huomannut käännöksessä mitään vikaa.

Seuraa 

KK:n toimituspäällikkö Mari Paalosalo-Jussinmäki uskoo, että jokaiselle kirjalle on lukija. Tässä blogissa hän yrittää yhdistää kirjat ja ihmiset.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014