John Steinbeck kertoo Routakuun ajassa simppelin tarinan: kovasti natseilta vaikuttavat sotilaat valloittavat nimettömän pienen kaupungin jossain Pohjois-Euroopassa. Steinbeckin kieli on tunnistettavaa ja kaunista, sellaista joka saa janoamaan lisää. Ihmiset ovat tunnistettavia ja kokonaisia eikä heistä haluaisi erota, ei varsinkaan pormestri Ordenista. Kirja alkaa ja loppuu ja tekee lukijan yhtä aikaa surulliseksi ja toiveikkaaksi.

Kiinnostavinta Routakuussa on tarina kirjan takana.

Sotatalvena 1942 ilmestynyt teos on nimittäin propagandaa. Steinbeck halusi olla mukana fasismin vastaisessa toiminnassa ja teki sitä, mitä parhaiten osaa. Hän kirjoitti kirjan, jossa on käytännön neuvoja miehitettyjen alueiden ihmisille. Routakuun aika neuvoo myrkyttämään ja asettamaan pommeja ja olemaan kielimättä kuulusteluissa. Se valaa uskoa siihen, että hyvät ihmiset voittavat.

"Vapaat miehet eivät voi aloittaa sotaa, mutta kun sota on aloitettu, he voivat taistella vastaan vaikka ovat tappiolla. Laumaihmiset, yhden johtajan seuraajat, eivät pysty siihen ja siksi laumaihmiset aina voittavat taistelut ja vapaat ihmiset voittavat sodat."

Koska Steinbeck on niin suuri kirjailija (mainitsinko että olen fani?), hänen propagandassaan natsitkin ovat ihmisiä. Eversti Lanser vaikuttaa viisaalta ja sydämelliseltä mieheltä, joka on joutunut ikävään tilanteeseen. Nuoret sotilaat tavoittelevat rakkautta oloissa, joissa se ei ole mahdollista. Valloittajat elävät tietoisina siitä, että heitä vihataan syvästi ja leppymättömästi.

Amerikkalaiset olivatkin sitä mieltä, että Steinbeck esitti natsit liian myönteisessä valossa. Natsit eivät olleet samaa mieltä ja kielsivät kirjan kaikkialla valtakunnassaan. Italiassa kirjan hallussapidosta sai kuolemantuomion. Teosta kuitenkin painettiin salaa ja sen oppeja käytettiin.

Steinbeck antaa sabotaasineuvonsa tarinan osana niin, ettei sitä välttämättä huomaisi, ellei tietäisi. Mikähän väline voisi toimia niin nykyisissä sodissa? Pelit?

Suomessa kirja on tätä ennen ilmestynyt vain kirjakerhopainoksena 1989.

Suositus: Hänelle, joka miettii, miltä se tuntuisi.

Alku:

Kello kymmenen neljäkymmentäviisi kaikki oli ohi. Kaupunki oli miehitetty, puolustajat lyöty ja sota sodittu. Miehittäjä oli valmistautunut tähän operaatioon yhtä huolellisesti kuin toisiin, suurempiin. Tänä sunnuntaiaamuna postimestari ja poliisimestari olivat lähteneet kalaan pidetyn kauppias Corellin veneellä. Hän oli lainannut heille merikelpoisen purtensa koko päiväksi. Postimestari ja poliisimestari olivat usean kilometrin päässä ulapalla kun pieni tumma maihinnousualus täynnä miehiä ohitti heidät äänettömästi. Asia kuului ehdottomasti heille kaupungin virkamiehinä, ja kaksikko käänsi keulan kohti rantaa, mutta pataljoona oli tietysti jo ottanut vallan kaupungissa kun he vihdoin pääsivät satamaan. Poliisimestari ja postimestari eivät edes päässeet omiin virkahuoneisiinsa kaupungintalossa, ja kun he vaativat oikeuttaan heidät otettiin sotavangeiksi ja pantiin telkien taakse kaupungin vankilaan.

John Steinbeck: Routakuun aika. Tammi 2016. Englanninkielinen alkuteos The Moon is Down. Suomentanut Pirkko Talvio-Jaatinen. 149 sivua.

Kommentit (5)

tulppaanitummu16
Liittynyt2.3.2016

Tärkeä kirja, oikeaan aikaan tuotu esiin. Kiitos kustantajalle ja suomentajalle ajan hermolla olemisesta. Tartun kirjaan tuota pikaa, esittelylle kiitos.

Mari - KK
Liittynyt1.10.2013

tulppaanitummu16, kiinnostaisi kuulla, mitä tykkäät sitten kun olet lukenut. Ehkä oletkin jo - huomasin jostain syystä kommenttisi vasta nyt (pahoittelut!)

tulppaanitummu16
Liittynyt2.3.2016

Luin kirjan, melko tyypillistä Steinbeckiä kielen ja tarinan osalta. Suosittelet hänelle, joka miettii, miltä se tuntuisi, mutta minun ajatukseni viipyvät menneessä, koin sen uskottavaksi mahdollisten tapahtumien kuvaukseksi, joka oikeasti tapahtui.
Ihmisen on hyvä pohtia omaa mahdollista käytöstään kriisin kohdatessa. Tai, kuinka meidän vanhempiemme ikäpolvi on elänyt omat kriisinsä? Vaikenemista on aivan liikaa. Siksi yritän selvittää kirjallisuuden kautta vaikeita kysymyksiä.
Johdatit lukemaan kirjan, se ei ollut turha arvio, kirja kannatti lukea, vaikkei se suuri tarina ollutkaan. Kiitos.

Mari - KK
Liittynyt1.10.2013

Totta, tulppaanitummu16, ihan hyvin tuo olisi voinut olla todellisten tapahtumien kuvaus. Kiitos, kun jaksoit palata kertomaan ajatuksesi!

Seuraa 

KK:n toimituspäällikkö Mari Paalosalo-Jussinmäki uskoo, että jokaiselle kirjalle on lukija. Tässä blogissa hän yrittää yhdistää kirjat ja ihmiset.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014