Luin Vettä sakeampaa oikeastaan sen alkulauseen takia: Nimeni on Freedom Oliver ja tapoin tyttäreni. Se on minusta rytmiltään, paljaudeltaan ja sisällöltään alkulauseiden aatelia ja ajattelin, että kirja voisi olla samanlainen.

Ei se ollut.

Jax Millerin esikoisromaani on "kansainvälinen ilmiö": sen oikeudet myytiin ennätysajassa ja sen käännösoikeudet on myyty viiteentoista maahan (siteeraan kansilievettä), mutta minulle siitä tuli tympeä olo enkä oikein pysty perustelemaan itselleni, miksi luin sen loppuun.

Mitään varsinaista vikaa kirjassa ei kai ole. Juoni on ihan pätevä, luvut loppuvat silloin kuin pitääkin ja lopussa kierrokset nousevat maailmanlopun menoksi. Jokin siinä kaikessa kuitenkin tökki. Ehkä se, että kaikki sen ihmiset ovat jotenkin epämiellyttäviä, aina päähenkilö Freedomia myöten.

Perusasetelma on tämä: Freedom on ollut 18 vuotta todistajansuojeluohjelmassa. Hänen lapsensa on otettu huostaan sinä aikana kun Freedomia epäiltiin miehensä taposta, ja lapset ovat kasvaneet aikuisiksi herätyshenkisessä pappisperheessä. Sitten tytär katoaa uskonlahkostaan, Freedom lähtee etsimään häntä ja saa kuin sattuman kaupalla peräänsä ex-miehen hullut veljet. Ja ai niin, Freedom itse on aggressiivinen alkoholisti.

Yksi syy tympeyteen saattaa olla suomennoksessa. En yleensä narise, mutta nyt on pakko. Ilmeisesti käännöksen kanssa on tullut kiire: "Huone oli maalattu järkyttävän keltaiseksi, väri sattuu vierailijan silmiin, koska hän ei nauti näiden hienojen ihmisten saamasta lääkityksestä." Eihän tuossa ole järjen hiventä. Kirjailija varmaan tarkoitti, että "koska häntä ei ole lääkitty kuten nämä hienot ihmiset". Tai tämä: "Etkö huomannut Michellessä mitään bisarria tuona päivänä?"

Suositus: Hänelle, jonka mielestä viinissä tärkeintä ovat prosentit.

Alku:

Nimeni on Freedom Oliver ja tapoin tyttäreni. Se on todella epätodellista enkä ole edes varma, kumpi tuntuu enemmän unelta, hänen kuolemansa vai hänen olemassaolonsa. Olen syypää molempiin.

Jax Miller: Vettä sakeampaa. Like 2016. Englanninkielinen alkuteos Freedom's Child. Suomentanut Elina Koskelin. 323 sivua.

Kommentit (2)

Lilli

Eikös tuo suositus-kohta pitäisi kuulua " Sille, jonka mielestä viinissä .."

Tuo "hän, joka..."  -rakenne on huonoa suomea.

Mari - KK
Liittynyt1.10.2013

Lilli, saatat olla oikeassa. Tuo muoto nyt vain on sellainen, jota olen käyttänyt blogissa sen alkuajoista asti.

Seuraa 

KK:n toimituspäällikkö Mari Paalosalo-Jussinmäki uskoo, että jokaiselle kirjalle on lukija. Tässä blogissa hän yrittää yhdistää kirjat ja ihmiset.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014