Toimitukseen tupsahti paketti Astrid Lindgrenin klassikoita. WSOY on ottanut niistä uudet vihreäselkäiset painokset ja jotenkin kirjat näyttivät niin houkuttavilta, että otin Veljeni, Leijonamielen uusintalukuun. Rakastin sitä lapsena ja nyt kun olen lukenut niin paljon kuolemasta (esimerkiksi tämän ja tämän), se tuntui sopivan teemaan.

Miltä se nyt sitten tuntui, 35 vuoden tauon jälkeen?

Aika dramaattiselta ja kohtuuttoman julmalta. Kertoja-Korppu huudahtelee vähän liikaa makuuni enkä hirveästi tykkää Ilon Wiklandin kuvitustyylistä.

Kansi on kyllä ihana: kirsikkapuut kukkivat ja Korppu näyttää ihan pikkusiskoltani (1970-luvulla tyttöjä ei paljon pinkillä, glitterillä ja prinsessakiharoilla hemmoteltu).

Ja kylläpä kirja tuoksui hyvälle! Ja olihan se nyt ihana!

Suurin ero entiseen oli se, että tällä kertaa minua ei itkettänyt yhtään. Alan epäilllä, että sydämeni on kylmä ja kova kuin pakkaseen unohtunut kevytkokispullo. 

Siitä olen varma, että jos Lindgren kirjoittaisi Joonatanista ja Korpusta nyt, saisimme kuulla myös, mitä Nangilimassa tapahtuu. Veikkaan, että Leijonamieli-sarja jatkuisi ainakin kahdeksan kirjan verran.

Suositus: Hänelle, joka unelmoi omasta hevosesta.

Alku:

Nyt minä rupean kertomaan veljestäni. Veljeni on Joonatan Leijonamieli, hänestä minä kerron. Tämä on melkein kuin satu, tai ihan vähän kuin kummitusjuttu myös, ja silti kaikki on totta. Vaikka ei sitä kyllä kukaan muu tiedä kuin minä ja Joonatan.

Astrid Lindgren: Veljeni, Leijonamieli. WSOY 2016 (ensimmäinen painos 1974). Ruotsinkielinen alkuteos Bröderna Lejonhjärta. Suomentanut Kaarina Helakisa. Kuvat Ilon Wikland. 283 sivua. Kirja tulee kauppoihin maaliskuussa.

Kommentit (3)

Vierailija

Olen lukenut kirjan ainakin kolme kertaa lapsilleni ja en voi itkemättä sitä alkua lukea. Samoin itku tulee muissakin kohdissa. JÄnnitystä, pelkoa ja jotain ihanan mystistä siinä on. Ainakin sen loppu jättää aina lapset pohtimaan syntyjä syviä.

Mari - KK
Liittynyt1.10.2013

Mietinkin, että mitä lapset tästä oikeasti ajattelevat. Minkä ikäisiä lapsesi ovat? Millaisia asioita he kysyvät tai sanovat?

Ajattelin muuten viedä kirjan lahjaksi kohta 9-vuotiaalle siskonpojalleni Lontooseen. Hän ei kyllä ehkä osaa suomea tarpeeksi hyvin lukeakseen tarinaa. Ehkä saan ilon lukea sitä hänen kanssaan?

Marja

Meillä on ollut ilo saada lukea alkuperäistä tarinaa alkuperäisellä kielellä kahdelle lapsellemme. Tarinahan on välillä todella rankka ja synkkä, myös toisaalla suloinen ja lohduttava. Edelleen, noin kahdeksan vuoden jälkeen ajaudumme silloin tällöin pohtimaan Veljeni Leijonamielen tarinaa ja sanomaa. Jokainen lapsen ikävuosi tuo siihen uuden, oman näkökulmansa. Olen silti iloinen, ettei siihen ole tehty nykytyyliin jatko-osia, jotka "selittäisivät" liikaa alkuperäistä tarinaa!
PS: Olemme usein antaneet Tatu ja Patu kirjoja ulkomaisten ystävien ja tuttujen lapsille lahjaksi - joko suomen tai englannin kielellä riippuen perheestä - ja vastaanotto on poikkeuksetta ollut innostunut. Jopa yläkouluikäinen tyttäreni lukee vielä (salaa ;) näitä kirjoja pikkuveljien huoneessa.

Seuraa 

KK:n toimituspäällikkö Mari Paalosalo-Jussinmäki uskoo, että jokaiselle kirjalle on lukija. Tässä blogissa hän yrittää yhdistää kirjat ja ihmiset.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014