Jeannette Walls vetää hiljaiseksi.

Epäilen, että joudun kohta esittäytymään puolisolleni uudestaan. Olen nimittäin viettänyt jo neljä päivää peräkkäin kaiken vapaa-aikani nenä kiinni kirjassa. Maanantain vastaisena yönä ilahduin herätessäni kolmelta yöllä: loistotilaisuus lukea lisää.

Ensin minua koukutti Jo Baker, sitten Jeannette Walls. Mikä elämä! Ja mikä taito kertoa siitä!

Lasilinna on 54-vuotiaan Wallsin omaelämäkerta. Hänen perheensä oli varsin epätavallinen: väkivaltainen alkoholisti-isä ja taiteilijantapainen boheemi-äiti kuljettivat lapsiaan paikasta toiseen, yhdestä kurjasta hökkelistä toiseen, pitivät yhteiskuntaa vihollisenaan ja rakastivat toisiaan intohimoisesti. Lapset saivat pärjätä miten pystyivät ja useimmiten hoitaa myös vanhempiensa asiat. Kun Jeannette oli kolmevuotias, hän keitti perheelleen nakkeja ja sai palovammoja. Myöhemmin perhe asui vuosia talossa ilman lämmitystä, vessaa ja juoksevaa vettä. Talvisin vessana toimiva keltainen ämpäri jäätyi umpeen. 

Suomessa Wallsin lapset olisi todennäköisesti huostaanotettu, eikä sitä voisi pitää mitenkään vääränä ratkaisuna. Ei pienten lasten pitäisi joutua näkemään nälkää ja huolehtimaan vanhemmistaan. No, Yhdysvalloissa on toisin.

Wallsin tarina on kuitenkin paitsi kauhea myös lämmin. Rakkaus Wallsin perheessä on oikeaa ja aitoa, vaikka se ilmeneekin omituisilla ja vahingollisillakin tavoilla. Etsimättä tuli mieleen Hävyttömät-tv-sarja.

Ihmeellisintä Wallsin kirjassa on se, ettei Jeannette ole lainkaan katkera. Hän kirjoittaa hirviövanhemmistaan kauniisti ja ymmärtäen. Lasilinnaa lukee kuin seikkailukertomusta ja selviytymistarinaa, koska siinä ei ole itsesääliä eikä syyttelyä.

Ihmeellistä on sekin, miten selvät muistikuvat Jeannettella on lapsuudestaan. Itse muistan hädin tuskin lukiovuosia, ja minulla sentään on valokuvia apunani. (Itse asiassa minun on vähän vaikea uskoa Jeannetten valokuvantarkkoja kuvauksia.)

Lasilinna on ollut huikea menestys, se on esimerkiksi pysytellyt vuosia New York Timesin bestseller-listalla. Nyt siitä tehdään myös elokuva. Pääosaa näyttelee Jennifer Lawrence.

Suositus: Hänelle, joka joutui lapsena kerjäämään vain MicMac-farkkuja. 

Kommentit (0)

Seuraa 

KK:n toimituspäällikkö Mari Paalosalo-Jussinmäki uskoo, että jokaiselle kirjalle on lukija. Tässä blogissa hän yrittää yhdistää kirjat ja ihmiset.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014