Voi Vilhem Huurnaa! Petri Tammisen Meriromaanin päähenkilö on onnettomien odysseioijen kapteeni, mies jonka ympäriltä laivat uppoavat. Ihastuin Huurnaan hetkessä ja vastoin parempaa tietoani.

Meriromaani on kooltaan nysä (142 sivua), mutta henkisiltä mitoiltaan suuri. Huurnan leppymätön optimistisuus, kyky jatkaa pakerrusta vastoinkäymisistä huolimatta on hellyttävää ja tunnistettavaakin.

Tamminen pudottelee aformismeja ja kuljettaa tarinaa enemmän pikaveneen kuin soutuveneen tahtia ja onnistuu silti olemaan aito. Ainakin minä uskoin vaivatta, että kuolema korjaa elämän pikkupulmat, sellaiset kuin onnettomat rakkaussuhteet tai höyrylaivan alle yössä jääneen purjealuksen, joten turha niihin on jäädä kiinni. (Jostain syystä Meriromaani saa nähtävästi minut mahtipontiseksi.)

Hyljeksin Meriromaania pitkään, koska pidin sitä pastissina, mutta onneksi lopulta uskoin kirjaa kehuneita. Rakastin.

Suositus: Hänelle, joka pitää vähän abstrakteista maisemista.

Alku:

Merikapteeni Vilhelm Huurna häpesi eilistä ja pelkäsi huomista, mutta nykyhetken kanssa hän oli tullut aina hyvin toimeen. Kun hän laivapoikana kiipesi isomastoon, hän uskoi putoavansa korkeuksista mereen, ja kun hän laskeutui kannelle, hän häpesi mastossa tekemiään virheitä, mutta ylhäällä tuulessa hän avasi solmuja kuin kengännauhoja lapsuudenkodin kuistilla.

Petri Tamminen: Meriromaani. Otava 2015. 142 sivua.

Kommentit (2)

Chocolate and sparkles
Liittynyt7.9.2015

"Hyljeksin Meriromaania pitkään, koska pidin sitä pastissina, mutta onneksi lopulta uskoin kirjaa kehuneita. Rakastin."

KUKAAN ei osaa kirjoittaa noin hienosti kuin sä. Oikeasti.
 

Seuraa 

KK:n toimituspäällikkö Mari Paalosalo-Jussinmäki uskoo, että jokaiselle kirjalle on lukija. Tässä blogissa hän yrittää yhdistää kirjat ja ihmiset.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014