Saul Black: Tappamisen pitkä oppimäärä. Like 2015. Englanninkielinen alkuteos The Killing Lessons. Suomentanut Elina Koskelin. 445 sivua.

Jos jossain on oppilaitos (ja varmasti on), jossa opetetaan trillerien kirjoittamista, siellä on varmasti hyllyrivi toisensa perään Tappamisen pitkää oppimäärää. Saul Blackin kirja on malliesimerkki siitä, miten kirjoitetaan koukuttava juoni.

Saul Blackin kirja on kuitenkin liian raaka: se mässäilee murhilla, raiskauksilla ja kärsimyksillä ja pakottaa lukijan tekemään samoin. Tavallisesti veren roiskunta tekstissä ei tee minuun vaikutusta, mutta Tappamisen pitkää oppimäärää lukiessa tunsin itseni likaiseksi. Olin iloinen, kun sain kirjan loppuun - mutta en hetkeäkään ajatellut jättäväni sitä kesken. Minussa on varmaan jotain pahasti vialla.

Kirjan juonesta tuskin on tarpeen kertoa sen enempää kuin että siinä on sarjamurhaajia, heitä metsästävä poliisi ja urhea pikkutyttö, joka pakenee, kun koko muu perhe murhataan.

Suositus: Hänelle, jonka mielestä Uhrilampaat on ihan kiva draamakomedia.

Alku: Kun Rowena Cooper astui ulos lämpimästä, keksintuoksuisesta keittiöstään ja näki kaksi miestä seisomassa eteisessään lumi saappaiden reunalta sulaen, hän tiesi tarkalleen, mitä se oli: hänen vikansa. Hän ei ollut vuosikausiin lukinnut ovia tai ikkunoita, hän oli jättänyt avaimet autoon ja ajatellut, ettei mitään tällaista tapahtuisi, tuntenut olonsa turvalliseksi, mutta se oli silkkaa valhetta, jonka hän oli typeryyksissään sepustanut. Pahempaa: hän oli typeryyksissään uskonut siihen.

Kommentit (0)

Seuraa 

KK:n toimituspäällikkö Mari Paalosalo-Jussinmäki uskoo, että jokaiselle kirjalle on lukija. Tässä blogissa hän yrittää yhdistää kirjat ja ihmiset.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014