Nyt kun Suomi ja Eurooppa kuohuvat pakolaiskriisin kourissa, Riad Sattoufin sarjakuvaromaani tuntui enemmän kuin ajankohtaiselta. Tulevaisuuden arabi -kirjan alaotsikko on Lapsuus Lähi-idässä (1978–1984) ja nimensä mukaisesti se kertoo Sattoufin lapsuudesta Muammar Gaddafin Libyassa ja Basar al-Assadin Syyriassa. Sattouf on nyt 37-vuotias palkittu sarjakuvataiteilija ja elokuvantekijä, mutta samantapaisen lapsuuden ovat varmaan eläneet ne, jotka nyt pakenevat pohjoiseen.

Sattouf piirtää ronskisti ja kertoo humoristisesti, joten Tulevaisuuden arabi on supermielenkiintoinen. Mitään pr-palvelusta se ei kyllä arabivaltioille tee.

Sattoufin äiti on ranskalainen ja isä syyrialainen. Kun Sattouf on kaksi, perhe muuttaa isän opettajan työn vuoksi Libyaan ja sieltä isän kotikylään Syyriaan. Sattoufin isä uskoo arabidiktaattorien edistyspropagandaan ja haluaa sen mukaisesti kasvattaa pojastaan "tulevaisuuden arabin" (siitä siis kirjan nimi).

Jos Sattoufin lapsuudenmuistoja on uskominen, elämä Libyassa ja varsinkin Syyriassa on kuitenkin painajaista. Naiset ja lapset syövät sen, mitä miehiltä jää, talot jäävät kesken (koska valmiista pitää maksaa veroa) ja raunioituneen kotikylän läpi virtaava joki haisee viemäriltä.

Aikuisesta lukijasta tuntuu käsittämättömältä, että ranskalainen nainen suostuu mukisematta muuttamaan sinne, minne puoliso päättää lähteä.

Kirja päättyy siihen, että Sattoufin perhe nousee Ranskan-loman jälkeen Syyriaan menevään koneeseen. Ainakin minä jäin malttamattomana odottamaan seuraavaa osaa. Se on luvassa suomeksi tänä vuonna.

Suositus: Hänelle, joka katsoo uutisia.

Alku:

Riad Sattouf: Tulevaisuuden arabi. Lapsuus Lähi-idässä (1978–1984). WSOY 2015. Suomentanut Saara Pääkkönen. Ranskankielinen alkuteos L'arabe du futur. Une jeunesse au Moyen-Orient (1978–1984). 158 sivua.

 

Kommentit (4)

Marja/Marjan Hetkiä

Kiitos mielenkiintoisesta kirjaesittelystä! Minullakin heräsi kiinnostus sitä kohtaan, että kuinka ranskatar on kotiutunut niin toisenlaiseen kulttuuriin. 

Mari - KK
Liittynyt1.10.2013

Äidin ajatukset jäävät tuossa tosi vähälle huomiolle, ikävä kyllä. Ehkä se johtuu siitä, että näkökulma on pikkupojan. Toivottavasti äiti on enemmän esillä kakkososassa.

Vierailija

Kiitos että tuot esille sarjakuvaromaania! Itse olen ihastunut ja vaikuttunut mm. Guy Delislen, Marjane Satrapin, Alison Bechdelin, Art Spiegelmanin ja Will Eisnerin töistä.

Seuraa 

KK:n toimituspäällikkö Mari Paalosalo-Jussinmäki uskoo, että jokaiselle kirjalle on lukija. Tässä blogissa hän yrittää yhdistää kirjat ja ihmiset.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014