Lena Andersson: Vailla henkilökohtaista vastuuta. Siltala 2015. Ruotsinkielinen alkuteos Utan personligt ansvar. Suomentanut Sanna Manninen. 332 sivua.

 

Olinpa todella iloinen, kun käänsin viimeisen sivun Lena Anderssonin kehutusta romaanista. En nimittäin olisi jaksanut Ester Nilssonin seuraa enää hetkeäkään. Ester on ihan liian älykäs olemaan niin tyhmä.

Selitän.

Ester Nilsson on Vailla henkilökohtaista vastuuta -romaanin päähenkilö, 42-vuotias kirjailija ja akateeminen ihminen. Hän on intohimoisen rakastunut Olof Steniin, naimisissa olevaan näyttelijään, jolla ei ole pienintäkään aikomusta jättää vaimoaan. Lukijalle tämä on heti selvää. 

Ester sen sijaan uskoo, toivoo ja rakastaa niin, ettei mikään reaalimaailmassa oleva todiste voi muuttaa hänen mieltään. Esteristä tulee Olofin rakastajatar, vaikka hän toteaa suunnilleen joka toisella sivulla, ettei aio tyytyä olemaan rakastajatar. Hän ostaa auton, jotta voi ajaa sinne, missä Olof milloinkin näyttelee. Hän analysoi Olofin tekstiviestien lähettämisajan, sisällön ja todellisen viestin pieteetillä, joka on yleensä varattu mikrobiologiaan. Hän pakottaa ystävänsäkin analysoimaan Olofin viestejä, mutta kieltäytyy kuuntelemasta, jos nämä sanovat, ettei suhde johda mihinkään. (Epäilen, että Esterin ystävien puhelimista oli usein "akku loppu".)

Ester ärsytti minua todella paljon todennäköisesti siksi, että tunnistin hänen käytöksessään niin hyvin omat epätoivon hetkeni. En ole koskaan ollut toinen nainen, mutta olen rakastanut epätoivoisesti, takertunut toivottomaan ihmissuhteiseen ja uskonut siihen, että yhtenä päivänä kaikki muuttuu. Niinpä Esterin teot saivat minut kiemurtelemaan tuskasta: Miksei tuo tajua!

Se mitä Esterin mielestäni olisi pitänyt tajuta, oli se, ettei Olof ole hänen kärsimystensä arvoinen. Koko kirjan aikana minulle ei selvinnyt, mikä Olofissa oikeastaan Esteriä viehätti ("seksi", sanoi ystäväni kun puhuimme asiasta). Ester kuvaa Olofin tahdottomaksi vöppelöksi, mieheksi joka ajelehtii tilanteesta ja suhteesta toiseen, pelkää sitoutua ja pelaa ihmissuhteilla peliä. Olof on ajopuu tunteiden valtamerellä. 

Kiinnostavaa on se, ettei Ester nöyryyttävistä teoistaan huolimatta menetä arvokkuuttaan. Hän on vahva, rohkea ja määrätietoinen (vaikka ei pystykään lopettamaan epätyydyttävää suhdetta). Hän kuvittelee tietävänsä mitä haluaa (en usko että Ester lopulta haluaisi Olofia) ja pyrkii saamaan sen. Se on lohduttava ajatus meille, jotka olemme rakastastaneet enemmän.

En ole lukenut Anderssonin ensimmäistä romaania Omavaltaista menettelyä, mutta varmaan pitäisi. Se kertoo niin ikään Ester Nilssonin rakkaussuhteesta, josta tämä ei ilmeisesti ole oppinut mitään. 

"Kerran tapahtunut tapahtuu ennemmin tai myöhemmin uudelleen, jossakin, joskus. Usein se tapahtuu samalle henkilölle, koska ihminen toistaa tuttuja kaavojaan", Ester ajattelee jo sivulla yhdeksän.

Itse sanoisin, että ihminen toistaa kaavojaan, ellei näe niitä, tutki niiden perustaa ja päätä toimia toisin. Tiedän sen kokemuksesta, senkin.

Andersson on huikean tarkkanäköinen ja tiivis kirjoittaja. Hän kertoo pikemmin kuin näyttää: katso Alku-kohdassa lainaamaani kukkakauppa-tarinaa ja mieti, miten sen kertoisi esimerkiksi Alice Munro, joka näyttää ihmiset eikä kerro mitä he tuntevat. Se tekee tekstistä jotenkin yleispätevää, akateemista. Käänsin sivuja koirankorville pitkin matkaa hyvien kohtien merkiksi niin usein, että kirja muistuttaa nyt viuhkaa. Ja harvoin olen halunnut puhua ystävien kanssa mistään kirjasta niin paljon kuin tästä.

Suositus: Hänelle, joka on miettinyt kaksi tuntia, mitä OK tarkoittaa.

Alku: Eräänä päivänä huhtikuun lopulla karlstadilaiseen kukkakauppaan tuli puoliltapäivin erikoinen tiedustelu. Asiakas tilasi puhelimitse gerberan ja pyysi kirjoittamaan korttiin eri nimen kuin omansa. Kukka piti viedä kello 18 Scala-teatteriin osoitteeseen Västra Torggatan 1. Asiakkaan perusteellisista ja yksityiskohtaisista ohjeista kuului huoli, ettei tehtävää suoritettaisi täydellisesti. Ilmeisesti asia oli soittajalle äärimmäisen tärkeä.

 

Kommentit (0)

Seuraa 

KK:n toimituspäällikkö Mari Paalosalo-Jussinmäki uskoo, että jokaiselle kirjalle on lukija. Tässä blogissa hän yrittää yhdistää kirjat ja ihmiset.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014