Kuivan kauden jälkeen tartuin vähän samaa aihetta käsittelevään sarjakuvaan. Villimpi Pohjola: Valomerkki kertoo kolmekymppisistä, jotka puuhaavat maisteriksi valmistumisen, parisuhteen hankkimisen ja perheen perustamisen parissa hyvin, hyvin tutusti. Luulen, että parikymmentä vuotta sitten olisin ollut sarjiksen fani. Nyt se tuntui vähän etäiseltä ja sen vitsit paikoin vanhoilta (ipanadata-jutut olen minäkin, lapseton ihminen, lukenut eri paikoista kymmeniä kertoja). Ikea-vitsit sentään naurattivat minuakin.

Parasta kirjassa oli JP Ahosen piirrostyyli. Pakko kuitenkin tunnustaa, että kaikki ne ruskeatukkaiset ja -partaiset miehet menivät minulta koko ajan sekaisin ja jouduin lunttaamaan sisäkannelta kuka oli kuka. Mutta niin se ikävä kyllä tahtoo olla myös IRL, niinku.

Suositus: Hänelle, joka ei ole vielä hävittänyt graduaan muutoissa.

Alku:

JP Ahonen: Villimpi Pohjola: Valomerkki. WSOY 2015. 96 sivua.

Kommentit (0)

Seuraa 

KK:n toimituspäällikkö Mari Paalosalo-Jussinmäki uskoo, että jokaiselle kirjalle on lukija. Tässä blogissa hän yrittää yhdistää kirjat ja ihmiset.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014