Graeme Simsion: Vauvatesti. Otava 2015. Englanninkielinen alkuteos The Rosie Effect. Suomentanut Inka Parpola. 400 sivua.

Voisin vaikka vannoa, että olen lukenut Vaimotestin. Se on Graeme Simsionin esikoisromaani, jossa lievästi autistinen genetiikan tutkija Don Tillman etsii vaimoa tieteellisin menetelmin. Voisin vannoa pitäneeni siitä. En kuitenkaan ole postannut siitä tähän blogiin, mikä saa minut epäilemään, että keksin koko muiston. Muisti, kuten esimerkiksi tästä superkiinnostavasta artikkelista voi lukea, on hyvin epäluotettava.

Oli miten oli, Vauvatestin kaikki ihmiset tuntuivat minusta hyvin tutuilta. (Sen liepeessä siteerataan muuten KK:n suositusta kirjasta. Olen niin ikään muistavinani, että sitä en kirjoittanut minä vaan työkaverini Outi, joka luki kirjan ennen minua.) Kirjassa Don Tillman ja hänen vaimonsa Rosie alkavat odottaa lasta, ja Don alkaa valmistautua isyyteen tieteellisin menetelmin. Se on tietysti valtava virhe, joka johtaa kaikenlaisiin väärinkäsityksiin, kommelluksiin ja hassunhauskoihin tilanteisiin, jotka kaikki selviäisivät, jos ihmiset puhuisivat toisilleen rehellisesti. (Tämäntyyppiset elokuvat kierrän yleensä kaukaa.)

Vauvatesti ei ole niin ärsyttävä kuin se voisi olla, kiitos Simsionin kertojavalinnan: kun kertojana on lievästi autistinen ihminen, lukijan on helpompi uskoa, ettei tämä tosiaankaan tunneälyä. Simsion kirjoittaa ihan kelvosti ja yrittää parhaansa mukaan tehdä Rosien isä- ja äititraumoista koskettavia. 

Muistelen pitäneeni ehkä-lukemastani Vaimotestistä enemmän kuin tästä jatko-osasta. Se voi johtua siitä, että olen lapseton ja näkökulmani (ensimmäisen) lapsen saamisen aiheuttamiin hullutuksiin on ulkopuolinen. Lukukokemus lienee antoisampi, jos tunnistaa kirjasta itsensä.

Suositus: Hänelle, joka on kuulunut Vauva-lehden kohderyhmään.

Alku: Appelsiinimehu ei kuulunut perjantaipäiviin. Vaikka Rosie ja minä olimme luopuneet Standardisoidusta Ateriajärjestelmästä ja saaneet siten elämäämme enemmän "spontaaniutta" - ruokaostoksiin käytetyn ajan, ruoan inventoinnin sekä jätteiden lisääntymisen kustannuksella - olimme sopineet, että viikossa olisi kolme alkoholitonta päivää. Aivan kuten olin ennustanutkin, tätä tavoitetta oli vaikea toteuttaa ilman aikataulutusta. Rosiekin ymmärsi ennen pitkää ratkaisuni logiikan.

Kommentit (0)

Seuraa 

KK:n toimituspäällikkö Mari Paalosalo-Jussinmäki uskoo, että jokaiselle kirjalle on lukija. Tässä blogissa hän yrittää yhdistää kirjat ja ihmiset.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014