Ihan parasta on, kun ei odota kirjalta paljon, mutta se osoittautuukin helmeksi. Ryan Gattisin romaania kyllä hehkutetaan takakannessa, mutta ainahan kirjoja hehkutetaan takakannessa. Ehkä olisi pitänyt tajuta mitä tuleman pitää siitä, että yksi kehujista oli Joyce Carol Oates.

En tajunnut, joten yllätyin. Vihan kadut on melkein täydellinen romaani: viihdyttävä, aito, moniääninen, kiinnostava, elävä. Kertojia on 17: jokainen näyttää oman kulmansa Los Angelesin mellakoista 1992. Ne alkoivat, kun Rodney Kingin pahoinpidelleet poliisit vapautettiin syytteistä, ja jatkuivat kuusi väkivaltaista päivää. Gattisin kertojat ovat jengiläisiä ja diilereitä, mutta mukana on myös palomies, poliisi ja sairaanhoitaja. Heistä jokaisesta haluaisi kuulla lisää sen jälkeen kun heidän vuoronsa on ohi.

Gattis pitää monologinippunsa tiukasti kasassa niin että äänistä muodostuu selkeä kuva. Ja ainakin minä nautin tunnistaessani yhden monologin päähenkilön toisen tarinan sivuosasta. Rakenne muistuttaa enemmän laadukasta tv-sarjaa kuin perinteistä romaania, ja kas, HBO suunnitteleekin siitä tv-sarjaa.

Kirja on fiktiota, mutta sen pohja on todellisuudessa. Gattis teki taustatyötä pari vuotta, haastatteli jengiläisiä ja muita mellakoihin osallistuneita. Tässä Guardianin haastattelussa hän kertoo paitsi siitä myös väkivallasta, jonka kohteeksi itse joutui. Hesarin haastattelu on vähän pidempi versio samasta teemasta.

Suositus: Hänelle, joka rakastaa The Wireä.

Alku: 

Ernesto Vera
29. huhtikuuta 1992
Kello 20.14

Olen Los Angelesin South Centralissa, Lynwoodin kaupunginosassa, jossain Atlantic Avenuen ja Olanda Streetin risteyksen lähistöllä, ja peittelen juuri syömättä jääneitä papuja alumiinifoliolla jonkun lapsen syntymäpäiväjuhlissa. Silloin kuulen, että voin lähteä saman tien kotiin ja että minun ei todennäköisesti tarvitse tulla töihin huomenna eikä kenties koko loppuviikkona. Pomo pelkää, että pohjoisemmassa, valtatie 110:n ympäristössä raportoidut levottomuudet leviävät tännekin. Hän ei puhu väkivaltaisuuksista tai mellakoista, pelkästään "niistä pohjoispuolen tapahtumista", joilla hän tarkoittaa tuhopolttoja, näyteikkunoiden särkemistä ja pahoinpitelyjä. Tekisi mieli sanoa vastaan, koska raha ei olisi pahasta, mutta tiedän, että vastalauseestani ei olisi hyötyä, ja päätän säästää sylkeni. Kannan papuvuoat pakettiauton jääkaappiin, otan takkini ja lähden.

Ryan Gattis: Vihan kadut. Like 2015. Englanninkielinen alkuteos All Involved. Suomentanut Ilkka Salmenpohja. 446 sivua.

PS: Kuvan kirja on siis ennakkolukuun tullut versio, mutta Gattisin kirja on ollut kaupoissa jo tovin.

Kommentit (0)

Seuraa 

KK:n toimituspäällikkö Mari Paalosalo-Jussinmäki uskoo, että jokaiselle kirjalle on lukija. Tässä blogissa hän yrittää yhdistää kirjat ja ihmiset.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin! Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014