Tänään lähetän terveiset isälleni sinne jonnekkin, monenlaisia muistoja vyöryy pyytämättäkin esiin, kun ajattelen häntä. Eihän isä mikään sankari ollut maailman silmissä, mutta ihan varmasti hän sitä oli aikoinaan omissa pikkutytön silmissä. Yhteiset hetket kun hiihdettiin, kun sain lähteä kaveriksi metsälle tai sitten vaan kaveriksi, kun lähdit tilausajoon. Kiitos vielä kaikesta.

Minun surussani kolmanneksi
vaikeinta on myöntää,
ettei näe enää koskaan,
ei kuule enää koskaan,
ei tunne enää koskaan.

Toiseksi vaikeinta on muistot,
joita en ole valmis muistelemaan.
Kaikista vaikeinta on,
etten ehtinyt kertomaan,
kuinka rakastan,
mutta samalla kaikista parhainta
surussani on se,
että minä itse tiedän, kuinka rakastan.

 

 

Idag skickar jag hälsning till min far, hoppas den når honom dit han har gått, allehanda minnen forsar fram när jag tänker på honom. Pappa var ingen världshjälte men det var han i mina ögon när jag var liten. Gemensamma träningspass när vi åkte skidor, när jag fick följa med honom och jaga, eller när jag fick åka med de abonnerade bussresorna. Tack än en gång.

Så vandra våra kära genom evighetens dörr
och ingenting på jorden
kan bli som förr,
men tankarna skall följa
dem som stjärnorna i rymd.
Visst unnar vi dem vilan.
Fast blick av tårar är skymd.
Tack kära far för barndoms minnen.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Terveisiä ja tuulahduksia maailman turuilta niin korttien kuin ajatuksienkin myötä. Syväluotaamista ja arkipäivää vauhdista riippuen. /Hälsningar från jordens alla hörn - ja nästan - med både kort och tankar. Djuplodande och vardagligt beroende på farten.

Hae blogista

Blogiarkisto

2016

Kategoriat