Moniko vielä muistaa Muskan laulaman Kirjoita postikorttiin 70-luvun alulta? Tänne päähän se varmaan on jäänyt soimaan, kun tuo into kortteihin ja kirjeisiin tuntuu vaan kasvavan vuosi vuodelta. Vai onko se jonkinlaista vastarannan kiiskeilyä siihen että on olemassa muitakin tapoja pitää yhteyttä kuin netillä? Mene ja tiedä, mutta hauskaa se on koska ei ikinä tiedä mitä sinne postiluukkuun on kulkeutunut! Tänään oli tarkoitus kehittää tarinaa päivän postikorteista, mutta suunnitelmat muuttuivat. Ystäväni joutui yllättäen lopettamaan molemmat koiransa aamulla ja voin vain kuvitella mikä tyhjyys jäi jäljelle. Ei ole olemassa tarpeeksi lohdutuksen sanoja, mutta postitan hellittelevän kortin meiltä kaikilta.

Är det någon som fortfarande kommer ihåg låten som Muska sjöng  Kirjoita postikorttiin från början av 70-talet? Den måste ha fastnat i mitt huvud i alla fall för det känns som passionen till kort och brev bara växer från år efter år. Eller är det någon slags protest för att det finns andra sätt att hålla kontakta än via nätet? Vem vet, men det är roligt när man aldrig vet vad som har anlänt till postboxen! Idag hade jag tänkt berätta om dagens vykortskörd men planerna ändrades. Min väninna fick plötsligt ta ett beslut om att avliva båda hundarna och jag kan bara föreställa mig vilket tomrum de lämnade efter sig. Det finns inga ord som kan trösta nog men jag postar ett kort med kram från oss alla.,

Kommentit (3)

Neo60
Liittynyt14.2.2016

Mikä aarre sinulla on! Vanhin omani on 1967 ja 50-luvun alusta kotoa. Ja olen jopa ostanutkin vanhoja kortteja. Oletko muuten mukana Postcrossingissa?

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Terveisiä ja tuulahduksia maailman turuilta niin korttien kuin ajatuksienkin myötä. Syväluotaamista ja arkipäivää vauhdista riippuen. /Hälsningar från jordens alla hörn - ja nästan - med både kort och tankar. Djuplodande och vardagligt beroende på farten.

Blogiarkisto

2016

Kategoriat

Instagram